Iloitkaa aina Herrassa

Iloitkaa aina Herrassa

Tulisiko uskovan aina kulkea suu hymyssä ja nauraa hersyvästi? Oli päivä millainen tahansa ja elämässä millainen tilanne tahansa. Tuskin kukaan meistä siihen pystyisi, ainakaan ilman, että hymy muuttuisi joskus hyvin väkinäiseksi.

Paavali ei sano: ”Iloitkaa aina” vaan ”Iloitkaa aina Herrassa”. Siinä on selvä ero.

Eräs oman iloni korkeakouluista oli yli 30 vuotta sitten viettämäni vuosi Neuvostoliitossa. Sain siellä tutustua maanalaiseen seurakuntaan, Inkerin suomalaisiin uskoviin.

Mieleenpainuvin oli eräs hyvin vaikeassa tilanteessa elävä uskovainen mummo. Hänen puolisonsa oli alkoholisti ja kävi vain silloin tällöin kotonaan. Lapsia oli kolme, joista yksi oli kommunisti, toinen fasisti ja nuorimmalla näytti olevan mielenterveysongelmia. Elämässä kaikki asiat olivat ulkonaisesti pielessä ja seurojen pitokin oli kielletty. Mutta tämä äiti osasi iloita Herrassa. Jos hän olisi katsonut itseensä, ei hänellä olisi ollut mitään syytä iloon. Hän iloitsi siitä, mitä saa omistaa Jeesuksessa ja mitä on edessäpäin.

Monesti ilomme on suhdanteista riippuvaa. Tällaiseen tilanteeseen ajaudumme, jos tuijotamme elämässä taaksepäin sekä siihen, mitä meillä ei ole.

Elämän olosuhteet eivät välttämättä aina anna paljon aihetta iloita. Arjessa ilo tuppaa jäämään kiireen ja stressin varjoon. On koulu- ja työhuolia, murhetta perheestä, seurusteluvaikeuksia, ylipainoa, seurakunnan tilaisuudetkin saattavat väsyttää ja aiheuttaa alakuloa. Monesta syystä elämä voi olla down. Kun oma elämäni on down, yritän muistella sitä inkeriläistä mummoa ja miten hän osasi iloita Herrassa.

Isoin ilo

Raamatun kehotus tarkoittaa ensisijaisesti sisäistä iloa ja tyytyväisyyttä. Ilo Herrassa syntyy siitä rauhasta, jonka Jeesus antaa ja mitä tämä maailma ei voi antaa. Ilon keskuksena on syntiemme sovitus Golgatalla ja sitä seuraava sisäinen varmuus siitä, että olemme matkalla kohti ikuista elämää, taivasta. Pelastettu ja lopullista pelastusta odottava osaa iloita.

Jeesuksen opetuslapset iloitsivat muinoin siitä, kun ihmeitä tapahtui ja henget tottelivat heitä. Jeesus kuitenkin opetti heille, ettei siitä tarvinnut iloita, vaan siitä, että nimi on merkitty Taivaan kirjaan.

Kristityn ilo näkyy, opin senkin inkeriläismummolta. Joskus voimme iloita Herrassa ihan arkistenkin asioiden johdosta: kun onnistumme ja elämä menee muutenkin hyvin. Mutta erityisesti ilo näkyy kiitollisena elämänasenteena ja luottamuksena. Vaikka elämässä olisi kaikki päin mäntyä, Jumala sitä ohjaa ja johtaa ja tekee kaaoksesta jonain päivänä valmista. Joskus ilo voi olla niin ylitsepursuavaa, että saatamme puhjeta oikein ylistykseen.

Mistä hypeä arkeen?

Tuntuuko sinusta juuri tällä hetkellä, että olet kadottanut vaelluksestasi ilon? Silloin kannattaa palata ihan uskon perusteisiin. Mieti, miksi uskot ja mihin uskot. Älä katsele menneisyyteesi äläkä siihen, mitä sinulla ei ole. Katso vain siihen, mitä Jumala sinulle lupaa. Katso eteenpäin.

Ja ennen kaikkea: usko iloinen evankeliumi. Usko todeksi juuri nyt se, että Jeesus kuoli ristillä sinun syntiesi tähden, siksi sinun ei tarvitse mennä kadotukseen. Sinä kelpaat Jumalalle juuri sellaisena kuin olet. Ja vaikka sinulla olisi selkeitä lankeemuksiakin, jotka juuri nyt nousevat mieleen ja himmentävät ilon, saat palata uudelleen ristin luo. Saat uskoa kaiken anteeksi.

Megabileet odottaa

Kristityllä on aina parhaat päivät edessäpäin. Ilo Herrassa on luottamusta Jumalan lupauksiin. Se on tuijottamista edessä olevaan pelastukseen. Jeesukseen uskovalle kuolemakin on portti johonkin paljon parempaan, täydellisen ilon alku. Vaikka elämän olosuhteet eivät aina antaisikaan paljon aihetta iloita, nämä taivaalliset totuudet eivät koskaan muutu, vaan ovat aina yhtä totta.

Jos joskus tulet seurakunnan tilaisuuteen väsyneenä ja allapäin, mikään ei sinua sytytä ja kaikki uskovat ystävätkin tuntuvat tekopyhiltä, pohdi ja punnitse toisenkin kerran, onko sinulla mitään syytä ylistykseen ja kiitokseen. Uskon, että jossain vaiheessa apatia muuttuu iloksi, jopa ylistykseksi. Jumalan lapsena olet todella etuoikeutettu. Vallatkoon sinut olosuhteista riippumaton taivaallinen ilo.

Esko Kallio
seurakuntapastori
Kuva Johanna Hakkari
Artikkeli ilmestyi Nuotan numerossa 6-7, s.6