Ihminen, minne kiirehdit?


Melkein aina arjessa kuulee puhuttavan kiireestä. On liikaa velvollisuuksia, joista on huolehdittava, ja kaikki perustellaan kiireellä. Mitä kiire on ja miksi se kuulostaa niin uskottavalta?

Teksti Lina Simojoki
Kuva Lina Simojoen albumi

Itse määrittelen kiireen stressin aiheuttamaksi. Hoidettavia asioita kasaantuu ja kiireellä rakennamme itsellemme vankilan, josta vapautuu vain suorittamalla ne. Ihmiset jotka suorittavat velvollisuudet heti pois alta, ovat vähemmän huolettomia sen kanssa. Ymmärrän kiireen perusteluna tiettyyn pisteeseen, mutta jos sillä perustellaan lähes joka asia, menee jutusta uskottavuus. Koulu- tai työarjen aikana lähes kaikki ymmärtävät, miksi kiirettä ja stressiä pukkaa. Lomien aikana sitä ymmärretään vähemmän; nythän on loma, mikä on esteenä?
Kiire ei ole oma vika, jos velvollisuuksia vain sataa ja olet saanut edelliset hoidettua alta pois. Itse tunnustan perustelleeni asioiden pois jättämisen kiireellä. Usein mukana on ajatus: “ihan pian.”

“Uutteruus ja harkinta tuo menestyksen, turha kiire vie köyhyyteen.” (Sananl. 21:5)

Mitä Raamattu kertoo kiireestä? Sananlaskuissa sanotaan näin: “Uutteruus ja harkinta tuo menestyksen, turha kiire vie köyhyyteen.” (Sananl. 21:5) Vaikka olisit kuinka kiireinen, ei tärkeintä pidä unohtaa; Jumalaa. Itse olen huomannut arjen keskellä unohtaneeni Raamatun kirjahyllyyn ja stressin vallatessa unohtanut laittaa kädet ristiin. Me syntiset ihmiset olemme heikkoja mutta meille ei annettu kymmentä käskyä syyttä. Kolmas käsky on varsinkin kiireessä pidettävä mielessä. Sunnuntaina saa luvan kanssa jättää tekemättä arkisia velvollisuuksia. Se päivä kannattaa pyhittää Jumalan kunniaksi, eikä jäädä paitsi Raamatusta, rukouksesta, ehtoollisesta tai seurakuntayhteydestä. Koskaan ei pitäisi olla liian kiire Jumalan sanalle tai seurakunnassa käymiselle!

Aiheeseen liittyvää: