Saamelaisilla ei ollut ihmisarvoa 1930-luvun Ruotsissa. Sen saa kokea myös 14-vuotias Elle Marja, jonka tarina opettaa meille itsestämme ja uskostamme.
Teksti Markus Tienhaara
Kuvat Hilda Weges/ 123rf.com ja Sami Blood promo
Saamelaisveri on koskettava elokuva saamelaisten kohtelusta 1930-luvun Ruotsissa. Päähenkilö on 14-vuotias tyttö Elle Marja, joka kyllästyy olemaan rotuvihan kohteena. Hän hylkää oman perheensä ja identiteettinsä ja aloittaa uuden elämän.
”Jumalan luota me olemme myös lähtöisin, siksi maailma voi tuntua joskus vieraalta.”
Erityisen paljon ajatuksia elokuvassa herätti saamelaisten (ja etenkin lasten) kohtelu. Ensimmäinen reaktioni oli suuttumus. Onko vielä 30-luvulla todella ajateltu, että saamelaiset ovat tuskin ihmisiä lainkaan? Onneksi nykyään asiat ovat paremmin, vaikka tekemistä riittää. Välittömästi seurasi ajatus: Ovatko asiat oikeasti paremmin? Miten kohtelemme maahanmuuttajia? Osaammeko itse maahanmuuttajina arvostaa täällä kauan ennen meitä elänyttä alkuperäiskansaa, saamelaisia? Tai ovatko edes naiset 2000-luvulla tasa-arvoisessa asemassa? Raamattu ei ainoastaan kehota, vaan käskee meitä kohtelemaan kaikkia ihmisiä hyvin. Saamelaisveri on tarpeellinen piikki hyvinvointiyhteiskunnan lihaan.
Identiteettikriisi
Elokuvan suuri teema on itsensä ja oman identiteettinsä kunnioittaminen. On surullista seurata miten rotusyrjintä saa Elle Marjan häpeämään, hylkäämään ja lopulta halveksimaan omia juuriaan. Samaan tapaan kuin Elle Marja häpeää omaa identiteettiään, moni kristitty kantaa häpeää uskostaan. Kristinusko on nyky-Suomen ateistisessa yhteiskunnassa lapsellinen satu-uskonto, jonka edustajaksi ei haluta leimautua. Juuri meille Jeesus puhuu vuorisaarnassa: ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta” (Matt.5:10). Meillä on siis aihetta olla ylpeä saamastamme identiteetistä! Se ei ole mikä tahansa identiteetti, vaan Jumalan lapsen ja Kristuksen lunastaman ihmisen identiteetti. Meillä ei ole mitään syytä häpeään.
”Raamattu ei ainoastaan kehota, vaan käskee meitä kohtelemaan kaikkia ihmisiä hyvin.”
Maailmassa, mutta ei maailmasta
Lopulta Elle Marja pakenee Uppsalaan, jossa hän yrittää sulautua kantaväestöön ja aloittaa uuden elämän puhtaalta pöydältä. Se ei kuitenkaan ole helppoa: syvään kasvaneet juuret paljastavat hänen saamelaistaustansa aina uudelleen ja uudelleen.
Elle Marjan tarina muistuttaa meitä myös siitä, ettei tämä maailma ole meidän oikea kotimme. Jumala antaa uskoville ikuisen elämän taivaassa, oikeassa kodissamme. Jumalan luota me olemme myös lähtöisin, siksi maailma voi tuntua joskus vieraalta. Kuitenkin meillä on täällä tärkeä tehtävä kertoa muillekin Jeesuksen sovitustyöstä.
Kuten Elle Marjan tapauksessa, meidänkin juuremme paljastavat oikean identiteettimme. ”Te olette maailman valo”, sanoo Jeesus. Mitä pimeämmältä maailma näyttää, sitä kirkkaammin valomme loistaa. Tuomme Jumalan valtakuntaa maan päälle. Ja vaikka kuinka joutuisimme kärsimään sen takia, Jeesus lupaa: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti”. Tähän on hyvä luottaa.
Saamelaisveri (Sami blood)
Käsikirjoitus: Amanda Kernell
Ohjaus: Amanda Kernell
Pääosissa: Lene Cecilia Sparrok, Maj-Doris Rimpi, Hanna Alström, Mia Erika Sparrok