Vihtiläinen Mette Liusvaara rakastui heti Sankarlan seurakunnan hyväksyvään ilmapiiriin. Jos sinulta kysyttäisiin, kuinka kauan menisi, että sanoisit rakastavasi seurakuntaasi?
Teksti Minka Hietala | Kuva
Mette Liusvaara on ykkösvuosikurssilainen Vihdin lukiossa. Hän käy viikottain pianotunneilla ja lisäksi vapaa-ajallaan hän soittaa kitaraa, ukulelea ja laulaa. Hän käy Sankarlan nuortenilloissa ja on leireillä isosena. Tähtäimessään hänellä on päästä kirkon nuorisotyönohjaajaksi.
Sanotaan, että ripari on ihmisen parasta aikaa, mutta elämä jatkuu leirin jälkeenkin ja hyvässä lykyssä vieläpä uusilla leireillä. Usein myös unohdamme, tai emme edes välttämättä tiedä, että on olemassa hengellisiä nuorteniltoja. Myös se voi tuntua oudolta, että isoset ovat usein niitä edellisvuoden leiriläisiä.
Mette kävi riparin kaksi vuotta sitten ja on nyt puolitoista vuotta toiminut isosena leireillä.
– Oma ripari oli mahtava ja innoitti minua ryhtymään isoseksi, kun tykkäsin siitä niin paljon!
Sopu sijaa antaa
– Kiinnostuin heti isosena olosta ja rupesin käymään seurakunnan nuortenilloissa yhä enemmän ja enemmän, Mette kertoo.
Nuortenillat ovat uskoville nuorille tosi tärkeä asia. Kun rytmiin pääsee heti riparin jälkeen, jäävät uskonasiat paremmin mieleen. Siellä voi myös tavata kavereita raskaan viikon jälkeen.
Seurakunnan eri tapahtumista oon löytäny uusia kavereita ja paikan mihin kuulua.
– Oon edelleen muutaman riparilaisen kanssa yhteydessä, varsinkin niiden, jotka jo ennestään oli mun kavereita, mutta nuortenilloissa ja seurakunnan eri tapahtumista oon löytäny uusia kavereita ja paikan mihin kuulua.
Sankarlan nuortenilloissa on tiivis tunnelma. Keskimäärin illassa käy 50-80 ihmistä! Ei tarvitse jännittää, onko paikalla muita kuin sinä itse. Usein illoissa pelataan lautapelejä ja soitetaan musiikkia. Eli se loistava tilaisuus nähdä kavereita ja tutustua uusiin ihmisiin.
Lämmin syli
Joskus elämä on täyttä hullunmyllyä ja pitäisi olla kymmenessä paikassa yhtä aikaa ja kokeitakin putoaa eteen joka päivä. Joskus taas tuntuu, että ruohonkin kasvaminen on kiinnostavampaa kuin oma elämä ja päivät vain matelevat. Onneksi meillä on seurakuntayhteys ja ihmisiä, jotka kaipaavat meitä ja ottavat avosylin vastaan viikon jälkeen.
– Rakastuin Sankarlan hyväksyvään ilmapiiriin ja yritän parhaani myös pitää sitä itse yllä, Mette tokaisee.
Koulussa tai harrastuksissa voi tuntua, ettei voi olla oma itsensä. Ystävienkin kanssa voi tuntua, että pitäisi olla parempi, fiksumpi ja trendikkäämpi. Kotona kaikki ovat säästeliäämpiä kuin itse ja huonekin on sotkuisempi kuin muilla. Onneksi seurakunnassa voi olla juuri sellainen kuin on.
Kaikki voivat olla täällä oma itsensä.
– Paras asia meidän seurakunnassa on se, että kaikki voivat olla täällä oma itsensä ja kaikki hyväksyvät toisensa!
Sankarlan Seurakunta järjetsää nuorteniltoja on joka perjantai, jossa kävijöitä 50-80. Tämän lisäksi lapsille pidetään erilaisia kerhoja kuten kokkikerho, askartelukerho ja liikuntakerho.