Viime vuosi oli tiivis keikkarintamalla. Uudeksi ennätyksekseni kirjasin 156 esiintymistä. Jokainen keikka on aina erilainen ja omalla tavallaan merkityksellinen, mutta jotkut jäävät mieleen erityisen lämpiminä.

Teksti Ossi Mäki-Reini | Kuva Jani Laukkanen

Heräämme vaimoni Even kanssa Ryttylän Kansanlähetysopistolta, missä olen kesämuusikkona vetämässä riparia. Täksi päiväksi olen saanut vapautuksen leiriin liittyvistä tehtävistä, joten pääsemme jo yhden aikoihin lähtemään kohti Pohjanmaata.

Auringon paistaessa on leppoisa ajella. Muutaman tunnin kuluttua köröttelemme jo metsätietä Isossakyrössä ja saavumme maaseudun sydämessä, järven rannalla sijaitsevan Orisbergin kirkon edustalle.

Piristävää nahinaa, rauhoittavaa rukousta

Roudaamme tavarat autosta ja alamme totutusti silmäillä esiintymistilaa ja pystyttää kalustoa alttarille. Kyseessä on kaunis, pieni, kahdeksankulmainen hirsikirkko. Ylimääräistä tilaa ei juuri ole, mutta ei sitä toisaalta kaivatakaan.

Kinastelemme tuttuun tapaan valoista. Eve saa tahtonsa läpi ja LED-valaisimia ei käytetä. Paikan tunnelmaa ei kuulemma kannata pilata niillä. Hän on varmaan tälläkin kertaa oikeassa. Hehkulampuille hankaline jalkoineen sentään lupa heltiää, vaikkei niidenkään kokoaminen ole rakkaani mielipuuhaa.

”Toivomme, että Jumala puhuttelisi ja koskettaisi meitä ja kuulijoita laulujen tai minkä tahansa kautta.”

Lopulta setti on kasassa, ja siirrymme vaihtamaan vaatteita. Hiljennymme myös rukoukseen, kuten yleensä aina ennen esiintymistä. Kiitämme toisistamme ja musiikista sekä lahjoista ja mahdollisuuksista käyttää niitä. Pyydämme nöyryyttä ja palvelumieltä. Toivomme, että Jumala puhuttelisi ja koskettaisi meitä ja kuulijoita laulujen tai minkä tahansa kautta. Rukous rauhoittaa, antaa turvallisen olon ja muistuttaa asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Tekemisen arvoista touhua

Sitten kello tulee seitsemän ja juontaja aloittaa tilaisuuden. Kirkko on täynnä väkeä. Jostakin järjestäjä on saanut tietää, että on syntymäpäiväni, ja koko paikalla oleva porukka yhtyy onnittelulauluun. Tunnelma on varsin lämmin jo astellessamme yleisön eteen.

Konserttihetki on valtavan mukava ja koskettava. Pienessä, intiimissä tilassa kuulijoiden kanssa syntyy erityislaatuinen vuorovaikutus. On hyvä tuntuma laulamiseen, soittamiseen ja puhumiseen, ja siellä täällä näkyy hymyileviä kasvoja. Ylimääräisiä numeroita pyydetään kaksikin kappaletta. Lopuksi juontaja lausuu rohkaisevia sanoja, joita en tarkasti muista jälkikäteen, mutta jotka saavat silmäni hieman kostumaan.

”Intiimissä tilassa kuulijoiden kanssa syntyy erityislaatuinen vuorovaikutus.”

Yötä myöten kurvailemme takaisin eteläisempään Suomeen kiitollisin mielin. Monenmoisia keikkoja on tehty. Monesti tulee mokailtua, joskus asiat eivät jostain muusta syystä vain suju toivotulla tavalla, ja aika raskaitakin reissuja on takana. Onneksi tämänkaltaiset kokemukset pystyvät kuitenkin hoitamaan vanhojakin haavoja ja saavat koko touhun tuntumaan vähintäänkin tekemisen arvoiselta.