Lähetystyö mielletään helposti evankelioinniksi, jota tehdään vain kaukana ulkomailla. Kaksi miestä kertoo kuitenkin, kuinka voimme tehdä lähetystyötä myös Suomessa.
Teksti Eveliina Rissanen | Kuvat Evankeliumijuhla Virrat 1.7.2016, Juhana Pitkänen sekä Richard Ondicho
Lapualainen Joona Vuorinen on päässyt monien vaiheiden kautta tekemään arvokasta kotimaan työtä Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueella. Vuorinen on työskennellyt vuoden verran Sleyn varhaisnuoriso- ja nuorisotyöntekijänä, minkä puitteissa hän on päässyt suunnittelemaan ja toteuttamaan leirejä, nuorteniltoja, sekä erilaisia tapahtumia.
Joona on tykännyt toimia seurakunnan keskuudessa aina tehden samalla erilaisia vapaaehtoistöitä. Koskaan aiemmin hän ei kuitenkaan ollut suunnitellut, että tekisi joskus täysipäiväistä Jumalan valtakunnan työtä. Opiskeltuaan yliopistossa historian ja uskonnon opettajaksi hän sai yllättäen soiton Sleystä, josta häneltä kysyttiin mahdollisuutta tulla vapautuneeseen virkaan, jolloin hän päätti tarttua tilaisuuteen.
”Rukoile herätyksen puolesta, että omalla paikalla voit olla herättämässä jotain uutta ystävän sydämessä.”
Lähetyskenttänä lähipiiri
Viime syksynä pakolaisten tullessa Suomeen, alettiin rovastikunnassa keskustella, kuinka toimia pakolaisten kanssa. Joona lähti toimintaan mukaan ja hänestä tuli samalla toiminnanjohtaja. Työssä he järjestivät viime vuonna tapahtumia, joissa turvapaikanhakijat saivat kuulla Jumalan sanaa ja tutustua paikallisiin ihmisiin kahvikupin äärellä. Sen lisäksi he järjestivät viime keväänä ryhmän, jossa he tarjosivat ylimääräistä kieliopetusta ja kristillisen hartauden kahvittelun merkeissä.
Lähetystyö Suomessa voi kuitenkin tuntua monesta nuoresta vaikealta. Joona kehottaa nuoria ystävystymään ei-uskovaisten ihmisten kanssa ja olemaan heidän keskellään avoimesti kristittyjä.
– Pidä jalat maassa. Mieti yksi ihminen lähipiiristäsi, jolle voisit kertoa, miten sä olet uskossa. Rukoile sen ihmisen puolesta. Rukoile herätyksen puolesta, että omalla paikalla voisit olla herättämässä jotain uutta ystävän sydämessä, Joona rohkaisee.
”Pastori ei ollut koskaan ajatellut tulevansa Suomeen, vaan oli haaveillut jo viisivuotiaasta lähtien pastorin töistä Afrikassa.”
Maahanmuuttajapastorina Keniasta
Richard Ondicho on asunut Suomessa reilut kymmenen vuotta suomalaisen vaimonsa ja kolmen poikansa kanssa. Alun perin teologisen harjoittelun kautta Suomeen päätynyt pastori ei ollut koskaan ajatellut tulevansa Suomeen, vaan oli haaveillut jo viisivuotiaasta lähtien pastorin töistä Afrikassa. Jumala kuitenkin johdatti toisin ja nyt hän Sleyn lähetystyöntekijänä maahanmuuttajatyössä. Töissään hän hoitaa messuja, raamattupiiriä ja sielunhoitoa.
Suomessa lähetystyön tekeminen on hyvin erilaista kuin Afrikassa. Kulttuuri on erilainen ja vaikea. Ihmiset kuuluvat kristillisiin seurakuntiin, mutta eivät silti halua mennä kirkkoon, toisin kuin Afrikassa. Richard odottaa ja unelmoi, että Suomessa alkaisi herätys. Hän rukoilee, että ihmiset palaisivat kirkkoon ja Jumala avaisi heidän sydäntensä tiet Jeesuksen luo.
Rukous:
Rukoillaan, että yhä useampi ihminen saisi löytää evankeliumin omalle kohdalleen, ja että yhä useampi pakolainen ja nuori löytäisi tiensä hengelliseen toimintaa ja Kristuksen luokse.
Rukoillaan, että Richardin työhön saataisiin lisää vapaaehtoisia, ja ihmisiä tulisi rohkeasti kirkkoon.
Infoboksi:
Kuka
Joona Vuorinen, Sleyn varhaisnuoriso- ja nuorisotyöntekijä, Etelä- ja keskipohjanmaan alueella
Lempiraamatunpaikka: 1. Tim. 1.15
Infoboksi:
Kuka
Richard Ondicho, Helsingin kirkossa pastori, maahanmuuttajatyössä
Lempiraamatunpaikka: Ilm. 3:11