Ystävä, sua tarvitaan

Helmi: Ystävä

Helmikuun ehkä tärkein päivämäärä monille on 14. 2., jolloin vietetään ystävänpäivää. Mitä Raamattu opettaa ystävyydestä?

Kouluissa sen huomaa erityisesti: halitaan kaikkia ja vaihdellaan kortteja. Kaikille ystävänpäivä ei kuitenkaan ole pelkkää riemua. Entä jos en saakaan yhtään ystävänpäiväkorttia tai halia? Olen taas aivan yksin.

Jokainen meistä tarvitsee ystäviä. Jonkun, jonka kanssa voi lähteä leffaan, kahvilaan, shoppailemaan, pelaamaan jalkapalloa tai uusinta tietokonepeliä, lenkille, saunaan, ajelemaan mopolla… Tytöt yleensä kaipaavat ystävää, jolle voi kertoa salaisuuksia ja puhua pojista, pojat taas kaverin, jonka kanssa voi kunnolla äijäillä ja istua rennosti hikisukat jalassa.

Aina tämäkään ei mene ihan näin, koska olemme kaikki erilaisia. Tärkeää on, että lähellä on joku, jonka kanssa voi olla oma itsensä – silloinkin, kun on se kuuluisa huono päivä.

Sanoja ja tekoja

460x60v1

Vaikka meillä olisi paljonkin ystäviä, pidämmekö heitä itsestäänselvyytenä vai näytämmekö, että he ovat meille tärkeitä? Ystävyys on sekä sanoja että tekoja. Jokainen meistä tulee hyvälle mielelle, kun joku sanoo, että ”oot kiva” tai varsinkin, jos joku sanoo ”rakastan sua”.

Teot ovat sitäkin, että auttaa toista ja antaa omastaan: tarjoaa ruuat, lainaa cd:tä, antaa toiselle vaatteita tai mitä tahansa muuta.

Jos esimerkiksi näet jonkun olevan yksin, älä jää katsomaan sivusta, vaan mene yksinäisen luokse. Juttele, välitä ja näytä, että ystäviä on olemassa. Et tiedäkään, kuinka paljon sillä voi olla merkitystä.

Meillä uskovilla ovat joskus sanat ja teot liiankin hyvin hallussa, kun on kyse ystävistä. Vietämme heidän kanssaan paljon vapaa-aikaamme, ja seurakuntaankin mennään puoliksi – tai sitten vain ja ainoastaan – kavereiden takia. Raamatussa kannustetaan paljon ystävyyteen, mutta vietämmekö ystävien seurassa enemmän aikaa kuin Jeesuksen? Usein sanotaan, että Jeesus sä oot mun ykkönen. Pitääkö se kuitenkaan paikkansa, jos otamme Jeesuksen esille vain iltarukouksessa tai istuessamme kirkon penkissä?

Jos hän kuitenkin on meille tärkein, meidän pitäisi antaa paras osa päivästämme hänelle. Ei laiteta Jeesusta pieneen boxiin, jonka kansi avataan vain silloin tällöin. Annetaan Jeesukselle tilaa elämässämme, sillä kuka voisi olla tämän universumin hallitsijaa parempi ystävä?

Luetaan Raamattua, rukoillaan, ollaan seurakunnassa sydän avoinna ja kiitetään häntä kaikesta hyvästä. Eikä ystävyyden Jeesuksen kanssa tarvitse olla kaavamaista: hänen kanssaan voi jutella vaikka astioita tiskatessa!

Paras ystävä

Miksi Jeesus sitten on kaikkein paras ystävä? Ensinnäkin Jeesus on uskollisista uskollisin, vaikket itse pysyisi uskollisena hänelle. Jeesus ei ikinä hylkää eikä jätä tai vaihda toiseen ystävään. Jeesus rakastaa, vaikka mokaisit kuinka monta kertaa tahansa. Jeesus ei laske meidän hyviä ja huonoja puoliamme, vaan on sitoutunut meihin ensimmäisestä päivästä viimeiseen asti.

Jeesus ei koskaan loukkaa tai petä luottamusta. Muut ystävät tekevät niin, vaikka olisivatkin sydänystäviä! Jeesus ei häpeä meitä, vaan haluaa olla meidän kanssamme ilman, että täytyy vetää roolia tai piiloutua naamioiden taakse. Jeesus ei väsy kuuntelemaan, sillä hänen kanssaan voit jutella vaikka neljältä yöllä.

Jeesus on ystävä, jolle meidän asiamme eivät ole liian vaikeita selvittää, eikä hän kaadu meidän ongelmiemme alle. Jeesus osaa lohduttaa ja sanoa juuri ne oikeat sanat, joita kukaan muu ei osaisi sanoa. Vaikka koko maailma olisi vastaan, Jeesus on aina meidän puolellamme ja taistelee viimeiseen asti.

Ystävä ylitse muiden

Jeesus on myös vastaus yksinäisyyteen. Monille kauan yksin olleille saattaa tulla tunne, että kyllä pärjään ja ihan sama enää, olenko yksin vai en. Sydämen vain kovettaa, kun ei ole toivoa näkyvissä. Se ei kuitenkaan ole ihan sama. Ja Jeesus tietää sen.

Jeesus, jos kuka, on myös ollut totaalisen yksin. Ei ollut ystävää vierellä, kun hän tuskissaan rukoili Getsemanen puutarhassa: opetuslapset

nukkuivat! Ei ollut ystäviä rohkaisemassa, kun Jeesus pidätettiin: opetuslapset juoksivat pakoon! Ei ollut ystävää pitämässä kädestä kiinni, kun Jeesus roikkui ristillä ja huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Jeesus kuoli jokaisen meidänpuolesta – yksin.

Ristinkuoleman takia Jeesus on se toivon ankkuri, johon jokainen yksinäinen voi ripustautua. Uskalla tulla Jeesuksen luokse yksinäisyyden kanssa ja anna hänen olla ystäväsi. Jeesuksella on myös paljon suhteita: hänen kanssaan kun vietät aikaa, hetken päästä voi olla kymmenen muutakin ystävää ympärillä. Jos olet siis yksinäinen, älä luovuta!

Sinulla on merkitystä.

Kaveria ei jätetä!

19-vuotiaiden Ilkka Kujalan ja Mikko Sarimaan ystävyys on Jumalan palvelemista yhdessä, toistensa auttamista ja tukemista sekä yhdessäoloa.

Ilkan ja Mikon ystävyys alkoi koulu- ja nuorisotyöntekijä Riku Rinteen Come Home -nuorisotiimissä, jonka kautta pojat ovat tunteneet toisensa puolitoista vuotta. Molemmat näkevät ystävyyden yhdeksi tärkeimmistä asioista elämässä, johon heidän mielestään on moniakin syitä.

– Ystävät on niitä, joiden kanssa jaetaan ilot ja surut. Ystävät ovat myös lähellä, kun on vaikeeta. Ja niinhän se on, että yksin on vaan tylsempää, Ilkka kommentoi.

– Ystävät on kanava, jonka kautta pääsee tukeen ja auttaan, ja ystävyydestä oppii aina. Ystävät myös palauttaa maan pinnalle tarvittaessa, Mikko jatkaa.

– Seurakunnassa palvellaan yhdessä Jumalaa ja autetaan toisia.

Muualla ihan vaan hengataan yhdessä, pelataan säbää, kattellaan leffoja, jutellaan ja mietitään kaikennäköstä. Meidän ystävyys on yhdessä olemista ja tekemistä, pojat kertovat. Mitä jos joskus tulee tappelu? Nämä pojat eivät pahemmin riitaa haasta, mutta osaavat kuitenkin antaa vinkkejä siihenkin tilanteeseen.

– Pitää jutella ja miettiä, miks on paha fiilis. Jos on tullut loukattua, se on anteekspyynnön ja anteeksannon paikka. Rehellisyys on tärkeetä, ja molempien pitää osata tulla vastaan, Ilkka miettii.

Mikolle ja Ilkalle perusta on se, että ystävyys on Jumalan luomaa. He myös löytävät Raamatusta paljon esimerkkejä ystävyydestä, joista voi ottaa mallia.

– Todellinen ystävä on sellainen, johon voi luottaa ja jonka kanssa voi olla oma itsensä. Hyvä ystävyys on myös vähän niin kun veljeyttä, Mikko ajattelee.

– Meidän uskovaisten pitäis myös olla esimerkkejä siitä, millanen on todellinen ystävyyssuhde. Se on rakkautta toista kohtaan: välitetään toisesta sellasena, kun on, ei siks, mitä se tekee, Ilkka jatkaa.

–      Niinpä. Kaveria ei jätetä! Mikko muistuttaa.

Ystävyyttä Raamatussa: Daavid ja Jonatan

Ystävyydestä yksi parhaita esimerkkejä Raamatussa on kaksikko Daavid ja Jonatan, joista kerrotaan Vanhassa testamentissa ensimmäisessä Samuelin kirjassa.

Daavidia ja Jonatania yhdistävät alusta asti luja luottamus Jumalaan ja toisiinsa. Ystävät tutustuvat, kun Daavid on juuri urhoollisesti voittanut filistealaisen jättiläismiehen Goljatin, minkä takia Jonatanin isä kuningas Saul kutsuu hänet luokseen. Jonatan ja Daavid solmivat keskenään ystävyysliiton. Jonatan ihailee suuresti Daavidia: ”Daavidin ja Saulin keskustelun jälkeen Jonatan kiintyi Daavidiin ja rakasti häntä tästä lähtien kuin omaa henkeään.”

(1. Sam. 18: 1.)

Uskollista ystävyyttä

Jonatanin isällä kuningas Saulilla ei ole kuitenkaan yhtä rakkaudellisia ajatuksia Daavidia kohtaan. Hän on kateellinen Daavidille tämän paremmasta sotamenestyksestä ja siksi yrittää surmata Daavidin. Jonatan kuitenkin suojelee ystäväänsä jopa omaa isäänsä vastaan. Hän näyttää todellista uskollisuutta Daavidille sanoen: ”Minä teen puolestasi kaiken, mitä vain tahdot.”(1. Sam. 20: 4.) Luottaen Jonataniin Daavid pyytää häntä auttamaan piiloutumisessa. Jonatan ei jätä ystäväänsä pulaan vaan on valmis taistelemaan Daavidin takia. Samalla Jonatan toivoo ikuista uskollisuutta Daavidilta: ”Niin kauan kuin minä elän, tulee myös sinun osoittaa minua kohtaan sitä ystävyyttä, jota Herra vaatii, niin että saan pitää henkeni.”

Jonatan pelastaa Daavidin Saulin kynsistä ja he kaksi itkevät yhdessä. Jonatan sanoi Daavidille: ”Mene rauhassa! Me olemme vannoneet toisillemme ystävyyttä Herran nimessä. Niin kuin silloin lausuimme, Herra on oleva liiton ikuisena todistajana sekä meidän että meidän jälkeläistemme välillä.” (1. Sam. 20: 42.)

Uhrautuvaa ystävyyttä

Jonatanin ja Daavidin ystävyys on arvokas malli jokaiselle uskovalle tosi ystävyydestä. He eivät ole ystäviä vain silloin, kun on helppoa ja kaikki menee hyvin, vaan he ovat ystäviä joka tilanteessa. He ovat kuin veljiä, valmiita uhraamaan kaiken toisen takia.

Jonatan on vähällä rikkoa välit isänsä Saulin kanssa pitääkseen Daavidin hengissä. Daavid ja Jonatan eivät myöskään ole ystävyysliitossa vain kaksin, sillä he ovat vannoneet ystävyyttä Jumalan nimessä. Jumala antoi heille rohkeutta Saulia vastaan ja suojeli heitä. Mekin voimme tehdä niin kuin Daavid ja Jonatan ja perustaa ystävyytemme lujaan kallioon: Jumalan voimaan ja rakkauteen. Jumalan rakkaudella osaamme paremmin rakastaa ystäviämme ja pysyä heidän rinnallaan yli vuorien ja läpi pimeiden laaksojenkin.

Susanna Sarimaa

Tämä artikkeli on arkistojen helmi Nuotasta 2/2009. Lue koko lehti netissä!

Muista myös, että paras tapa lukea Nuottaa on tilata lehti tilauspalvelustamme!

468x60v2