Helmi: Voiko kristitty selvitä ilman kotiseurakuntaa?

Helmi: Voiko kristitty selvitä ilman kotiseurakuntaa?

Monissa rippikouluissa opetetaan uskon neljästä pöydänjalasta: Raamatusta, rukouksesta, ehtoollisesta ja seurakuntayhteydestä. Pystyykö kristitty tasapainottelemaan kolmella?

Yksinäinen puu ei kauan pala. Tämä tunnetuin seurakuntaa puolustava vertaus kuvaa seurakuntayhteyden merkitystä hyvin. Vaikka usko on Jumalan ja ihmisen välinen asia, se ei poista tosiasiaa siitä, että meidän on välttämätöntä olla yhteydessä muihin kristittyihin.

Tapasin kerran laivalla naisen, joka kertoi olevansa kristitty. Hän ei ollut kuitenkaan vuosiin käynyt seurakunnassa, sillä hän kertoi selviävänsä mainiosti ilman sitäkin. Jäin miettimään naisen järkähtämätöntä asennetta. Hänen uskonsa oli vain muutaman pöydänjalan varassa.

Hyvää hoitoa

Seurakunta on paikka, jossa Jumala hoitaa ihmistä armonvälineiden eli Raamatun, kasteen ja ehtoollisen kautta. Raamatun lukeminen tai ehtoollisella käyminen ei aina vaikuta suoraan tunteisiimme, mutta Jumala on luvannut tulla niiden kautta ihmistä lähelle salatulla tavalla. Siksi esimerkiksi heprealaiskirjeessä kehotetaan: ”Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana.” (Hepr. 10: 25.)

Raamatussa seurakuntaa verrataan perheeseen. Seurakunta on parhaimmillaan kodinomainen paikka, jossa kristityt tuntevat ja tukevat toisiaan niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä. Seurakunnan jäsenet eivät kuitenkaan koskaan elä vain toisistaan, vaan evankeliumista eli ilosanomasta. Jeesus on itse luvannut olla kirkon perusta ja rakentaja: ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” (Matt. 18:20.)

468x60v2

Seurakunnan koolla tai ulkoisella komeudella ei tällöin ole väliä. Tärkeää on, että seurakunta julistaa sanomaa Jeesuksen ristinkuolemasta jokaisen ihmisen syntien puolesta.

Palvelija ja palveltava

Seurakuntayhteyden hoitamisen ei pidä olla vain sunnuntainen rituaali, joka toimitetaan omatunnon hiljentämiseksi. Jumala ei myöskään ole tarkoittanut seurakuntaa valintamyymäläksi, josta voi keräillä hyödykkeitä tarpeeseen jos toiseen. Seurakunta on paikka, jossa jokaisella on mahdollisuus kasvaa ja palvella.

Sitoutuminen on seurakuntayhteyden olennaisimpia asioita. Seurakunnasta saa paljon enemmän, kun ei jää vain satunnaiseksi vierailijaksi tai penkissä istuvaksi sivusta seurailijaksi. Meillä jokaisella on Jumalan antamia, meille sopivia lahjoja toisten palvelemiseksi. Kenenkään ei ole tarkoitus palvella ja kantaa vastuuta yli voimiensa. Kun palvelutehtävät ovat jakautuneet tasaisesti seurakuntalaisten kesken, jokaisella on tilaa olla ja nauttia Jumalan huolenpidosta.

Vastavuoroinen palveleminen rakentaa seurakuntaa sisältä päin. 2000 vuotta sitten Jeesuksen seuraajat kokoontuivat kodeissa, joissa kristityt olivat valmiita jakamaan jopa omaisuutensa yhteiseksi hyväksi. Raamatun alkuseurakunnat kertovat meille asenteesta, joka Jeesuksen seuraajilla on: seurakunta ei ole vain harrastus tai kiva juttu, vaan koko elämä.

Etuoikeus

Kotiseurakunta ei ole nykypäivänä itsestäänselvyys. Monet kristityt maailmalla ja jopa Suomessa joutuvat tahtomattaan elämään ilman seurakuntayhteyttä. Se laittaa uskon lujille ja vaikuttaa aivan varmasti jumalasuhteeseen suuntaan tai toiseen. Ja yksinäinen puu tarvitsee ainakin tuplasti enemmän Jumalan tulta.

Raamatun sanomasta elävä seurakunta on suuri kiitosaihe. Se on tukeva pöydänjalka, joka auttaa kestämään maailman myrskyissä. Sen pää on Jeesus Kristus, joka on luvannut meille jokaiselle: ”minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20.)

Teksti: Hilla Ryösö
Kuva: Istockphoto

Tämä on arkistojen helmi Nuotan numerosta 11/2012. Voit tilata Nuotan tilauspalvelusta.

460x60v1