Valvokaa, sillä te ette tiedä aikaa

Helmi: Valvokaa

Olin yläasteella, kun Tsernobylin ydinvoimala poksahti. Kemiantunnilla leikittiin säteilymittarilla ja uskonnonope kertoi Ilmestyskirjan ”koiruohon” olevan venäjäksi tsernobyl.

Ja niin tämäkin teini alleviivasi: ”Kolmas enkeli puhalsi pasuunaan, ja taivaalta sinkoutui suuri tähti, joka paloi kirkkaasti kuin soihtu. Se täytti kolmannen osan joista ja lähteistä. Tähden nimi oli Koiruoho. Kolmannes vesistä muuttui kitkeräksi ja paljon ihmisiä kuoli juotuaan sitä vettä.” (Ilm. 8: 10–11.) Raamattu puhui siis tästä ajasta, maailmanlopusta ja viimeisestä tuomiosta (Matt. 24: 31–32)!

Kaiken lopusta on kirjoitettu kilometrejä ja kirjoitetaan yhä – maailmanloppuun asti, jota tähän mennessä on laskeskeltu ainakin vuosille 999, 1420, 1533, 1844, 1874, 1878, 1881, 1914, 1918, 1925, 1975, 1984, 1988, 1989, 1990, 1991, 1992, 1993, 1997, 2000…

Evankelistat Matteus, Markus ja Luukas kertovat varsin yhtäpitävästi tapahtumista ennen maailman tappia. Luvassa on vääriä profeettoja, sotia, maanjäristyksiä, nälänhätää ja suuri ahdingon aika ennen Jeesuksen paluuta takaisin maan päälle, yleistä ylösnousemusta ja kaikkien maailmanhistorian aikana eläneiden ihmisten kokoontumista viimeiselle tuomiolle (Matt.24).

Mutta kuvattuaan värikkäästi lopunaikoja Matteus ja Markus kirjoittavat kuin yhteisestä sopimuksesta: ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä” (Matt. 24: 36).

Sun maailmanloppu tulee

Aivan yhtä suuri yllätys on henkilökohtainen maailmanloppumme (lue: kuolema). Ja oli sillekin tuoreelle leskelle, joka kirkkoherran kysyessä edesmenneen isännän lähtövalmiutta sanoi:

”Voi, ei siinä ehtinyt yhtään valmistautua, kun se sydänkohtaus tuli niin äkkiä!”

”No, minkäs ikäinen hän oli?” kysyi kirkkoherra. ”Niin, olihan hän jo 80-vuotias”, selitti emäntä. Johon kirkkoherra hiljaa totesi:

”Kyllähän hänellä sitten oli vuosikymmeniä aikaa laskea päivät oikein ja olla valmiina lähtöön.”

Juuri tätä taivaallisen matematiikan taitoa saamme pyytää: ”Herra, opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen.” Sillä ”jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle” (Hepr. 9: 27).

Saatamme olla eri mieltä tuomiosta, mutta tuskin kuolemasta. Tästä ajastahan lähdetään jatkuvasti pois, vaikka kuolema onkin tilastollinen harvinaisuus. Osuu kohdalle vain kerran elämässä, eikä jokaisesta sukupolvesta kuole kuin sata prosenttia. Joku saattaa elää sata vuotta, mutta kukaan ei ole tänne jäänyt. Paitsi Jeesus. Poikkeus vahvistaa säännön.

Kuolema tulee varmasti

Kuolema siis tulee ja on tänään lähempänä kuin eilen. Ja kerran jokainen meistä lähtee paljon pitemmälle matkalle kuin viiden miljardin kilometrin päässä oleva tähtisumu on tästä maapallosta.

Moni on kuullut kuoleman rajalla käyneiden jutuista, että koko heidän elämänsä näytettiin tuona hetkenä kuin filmi. Siis ”kirjat avattiin… ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan” (Ilm. 20: 12).

Viimeisellä tuomiolla on onneksi sama periaate kuin oikeudessa: Kerran tuomittua ei tuomita uudelleen. Mutta tässä ajassa sinulle on luvassa armahdustuomio: ”Sinä olet kyllä tehnyt syntiä, olet siis ansainnut tuomion ja rangaistuksen, mutta koska sinä tulit ja tunnustit syntisi, niin en minäkään sinua tuomitse. Mene äläkä enää syntiä tee.” Tähän tapaanhan Jeesus sanoi syntiselle naisellekin. Raamatun mukaan ”Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle” (Joh. 5: 22).

Ilman Poikaa ei ole Isääkään

Silti Suomessa lienee enemmän Jumalaan kuin Jeesukseen uskovia. Vaikkei ilman Pojan kunnioitusta tule Jumalakaan kunnioitetuksi, yleisuskonnollisuuden kiistäessä tuon ainoan pelastavan nimen. Katugallupeissa pelastuminen on jotenkin epäselvä asia ennen kuolemaa. Jeesus on toista mieltä: ”Totisesti, se joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi vaan on jo siirtynyt kuolemasta elämään.”

Pelastusvarmuus ei ole sen ihmeellisempää kuin Jeesuksen selviin sanoihin uskomista.

”Totisesti, tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kuolleet (siis hengellisesti kuolleetkin – ne, jotka eivät vielä Jeesusta tunne) kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ja ne, jotka sen kuulevat, saavat elää.”

Vielä on siis mahdollista pelastua, sillä Jeesus on yhä läsnä hengellisen valvomisen ykkösvälineissä Raamatun sanassa ja pyhissä sakramenteissa. Siksi saat vaikka heti nyt uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja tämän maan kamaralle vuotaneessa sovintoveressä, tuomittiinhan Jeesus sinunkin puolestasi. Kierrätä siis ja anna elämäsi Jeesukselle. Ei elämästä selviä hengissä, muuten kuin Jeesuksen jengissä.

Teksti: Petri Harju
Kuva: sxc.hu/tdnb

Tämä arkistojen helmi ilmestyi ensi kerran Nuotan numerossa 11/2005. Lue koko lehti täältä!