Helmi: Uskolla oli hintansa

Helmi: Uskolla oli hintansa

Lähetystyöntekijät Eeva ja Eerik Barendsen surmattiin raa’asti vuonna 1980 eräässä Keski-Aasian maassa. Marttyyrikuoleman kokivat Ilmari Mustosen sisko ja tämän hollantilainen mies.

Paikalla surmatilanteessa olivat Barendsenien viisi- ja kolmevuotiaat lapset Asko ja Ulla Barendsen, jotka Ilmari Mustonen onnistui Jumalan ihmeen kautta kuljettamaan takaisin Suomeen.

–Eeva-siskoni oli laboratoriohoitaja, joka kansainvälisen avustusjärjestön palveluksessa lähti työskentelemään Aasiaan. Siellä hän tutustui ja meni naimisiin miehensä Eerik Barendsenin kanssa, joka oli farmaseutti. Edellinen laboratoriohoitaja oli jo saanut surmansa, joten tiesimme, että työ oli vaarallista, Ilmari Mustonen aloittaa kertomuksensa.

Barendseneiden uskon takia alueella asuvat muslimit näkivät heidät uhkana ja uudenvuodenaattona tunkeutuivat heidän taloonsa. Tunkeutujat huumasivat molemmat lapset ja sen jälkeen murhasivat vanhemmat kymmenillä puukoniskuilla. Tieto naapureille saatiin vasta seuraavana päivänä.

– Lapset heräsivät aamulla surmattujen vanhempiensa vierestä ja joutuivat tuntikausia odottamaan apua. Puhelinlangat oli katkaistu ja myös taloa ympäröivän muurin portti oli lukossa. Vasta Barendsenien kodissa palvelleen kotiapulaisen saavuttua paikalle saatiin tilanteesta kerrottua ulospäin, Mustonen muistelee järkyttäviä tapahtumia. 

Yli rajan uskon varassa

Suomeen ilmoitettiin mahdollisimman pian tapahtumista ja Ilmari Mustonen kutsuttiin samalla pitämään siunaustilaisuutta Aasiaan. Yleensä viisumeita ei kyseiseen maahan saada helposti, mutta tässä tilanteessa Suomen ulkoministeriö toimi hatunnoston arvoisesti, ja viisumit järjestyivät nopeasti.

– Minun suomalaisen ei haluttu tulevan, ja jo ennen lähtöä sain kuulla tappouhkauksista. En niitä kuitenkaan voinut alkaa pelätä, joten lähdin matkaan. Mukaan sain turvavartion. Siunaustilaisuudessa pommit olisivat voineet räjähdellä, mutta onneksi Jumala varjeli ja säästyttiin naarmuilta, Mustonen kommentoi.

Lasten vieminen takaisin Suomeen olisi voinut osoittautua ongelmaksi. Ilmari Mustonen oli kuitenkin uskossaan rohkea ja selviytyi tehtävästään.

– Käytin ikään kuin shokkimenetelmää. Kun lapsista alettiin rajalla

kysellä, sanoin: ”Nämä ovat ne lapset, joiden vanhemmat te tapoitte.” Virkailijat lamaantuivat sanoistani ja päästivät meidät läpi edes laukkuja tutkimatta. Uskon, että se oli Jumalan teko.

Suolaa vai sokeria?

Myöhemmin Ilmari Mustonen on kirjoittanut traagisiin tapahtumiin liittyen kirjan Vuorilla kruunatut, joka pohjautuu Eeva Barendsenin päiväkirjoihin ja jossa käsitellään yksityiskohtaisemmin marttyyrikertomusta.

Tällä hetkellä 72-vuotias Ilmari Mustonen on myös toiminut 25 vuotta Oriveden seurakunnan kirkkoherrana. Itse hän ei ole koskaan tehnyt varsinaista lähetystyötä, vaikka onkin käynyt lukuisissa eri maissa ympäri maailmaa. Israelin maaperän Mustonen on vallannut jopa 16 kertaa, ja tässä maassa Mustonen on ollut mukana jakamassa Raamattuja.

Siskonsa surmasta huolimatta Ilmari Mustonen haluaa edelleen rohkaista uskovia lähetystyöhön. Hänen suvussaan on paljon lähetystyöntekijöitä, jotka ovat vaarallisilla alueilla.

– Kun Jeesus antaa Raamatussa lähetyskäskyn, ei hän kehota meitä menemään vain maihin, joissa tullaan vastaan kukkien kanssa tai jonne on helppo saada viisumi tai jossa ei joudu vainon kohteeksi. Hän käskee meidän mennä kaikkialle maailmaan, Mustonen muistuttaa.

– Toisessa kohdassa sanotaan: ”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan” (Matt. 5: 11). Vainot eivät ole mistä tahansa syystä, vaan Jeesuksen nimen tähden. Jos maailma hyväksyy meidät uskovat, jokin kristillisyydessämme on pielessä, Ilmari Mustonen jatkaa.

– Jeesus ei sano, että me olemme tämän maan sokeri vaan suola. Ja suolan pitääkin kirvellä, eikö?

 

Kristittyjen vainot tänään

Kristittyjen uskonnonvapauden puute maissa, joissa kristinusko on vähemmistöuskonto, on yksi vaietuimmista ihmisoikeusrikkomuksista. Suurin osa maailman maista on allekirjoittanut YK:n ihmisoikeusjulistuksen, jonka 18. artiklassa julistetaan täydellistä uskonnonvapautta.

Julistuksesta huolimatta noin 200 miljoonaa kristittyä joutuu vainon kohteeksi, mikä tarkoittaa kymmentä prosenttia kaikista maailman kristityistä.

Kristittyjä vainotaan koko ajan myös monissa muissa maissa. Tällä hetkellä kymmenen vaarallisinta valtiota kristityille ovat Pohjois-Korea, Saudi-Arabia, Iran, Malediivit, Bhutan, Jemen, Afganistan, Laos, Uzbekistan ja Kiina. Näistä viisi valtiota on islamilaista ja viisi kommunistista.

 

Pohjois-Korea

Pohjoiskorealaiset kristityt kärsivät jatkuvista kidutuksista ja mestauksista uskonsa takia. Heitä pidetään yleisesti maailman vainotuimpina uskovina. Pohjois-Koreassa arvioidaan olevan tällä hetkellä vangittuna noin 200 000 – miljoonaa ihmistä, joista suurin osa kristittyjä. Useimmiten syy vangitsemiseen on ollut epäily siitä, että he tai heidän sukulaisensa kritisoivat Pohjois-Korean hallitusta. Vangitsemisten lisäksi kristityt ovat myös vaarassa kuolla nälkään, sillä Pohjois-Koreassa talous on heikko ja ruuasta on aina puutetta.

Kiina

Kristillinen herätys on levinnyt Kiinassa nopeasti kotiseurakuntien kautta. Viranomaiset ovat viime vuosien aikana vanginneet lukuisia kotiseurakunnan pastoreita ja seurakunnan jäseniä. Vangittuja on kohdeltu raa’asti ja monet ovat maksaneet kovan hinnan uskostaan. Taas joulun aikaan Kiinan hallituksen viranomaiset häiritsivät Anhuin, Henanin ja Xinjiangin maakunnissa asuvien kristittyjen joulunviettoa vangiten useita seurakuntien johtajia. Anhuissa viranomaiset tunkeutuivat Bozhoun kaupungissa toimivan kotiseurakunnan tiloihin kesken joulujuhlan ja vangitsivat kaksi seurakunnan johtajaa. 

Intia

Intiassa väkivalta kristittyjä kohtaan näkyy erityisesti pohjoisissa osavaltioissa, kun äärihindulaiset joukot hyökkäävät jatkuvasti kristittyjä vastaan tuhoten sekä polttaen heidän kotejaan ja kirkkojaan. Myös pastoreiden kimppuun on hyökätty.

Laajin kristittyjen vaino Intiassa tapahtui viime vuonna Orissan osavaltiossa. Vishwa Hindu Parishadin (VHP eli maailman hinduliitto) ja Rashtriya Swayamsevak Sanghin (RSS eli kansalliset vapaaehtoisjoukot

lähettivät aseistetut ryhmät tuhoamaan kirkkoja, polttamaan kristittyjen taloja ja pahoinpitelemään kristittyjä. Ihmiset pakenivat metsiin ja kukkuloille. Lopulta, kun armeija tuli selvittämään sekasortoa, yli 3000

miestä, naista ja lasta jouduttiin siirtämään pakolaisleiriin. Paluuta normaaliin ei kuitenkaan vieläkään ole näkyvissä, sillä murhat ja tuhotyöt ovat jatkuneet läpi vuoden, ja hyökkäyksessä loukkaantuneita kuolee edelleen vammoihinsa.

Israel

Uusin Israelin ja Palestiinan välinen konflikti satoine kuolonuhreineen ja tuhansine haavoittuneineen on aiheuttanut entistä enemmän kristityille ongelmia Gazan alueella. Hamas-järjestö on päättänyt asettaa alueen laiksi sharia-lain, joka tarkoittaa, että radikaalit muslimit hallitsevat:

naisten täytyy pukeutua huntuun, salainen poliisi tarkkailee asukkaiden jokaista liikettä ja ne, jotka eivät noudata lakia, on uhattu ristiinnaulita. Kristityt eivät uskalla enää julkisesti kokoontua, vaan yhteiset tapaamiset joudutaan järjestämään salassa ihmisten kodeissa.

Suomi?

Me suomalaiset olemme etuoikeutetussa asemassa. Kun me menemme kertomaan Jeesuksesta naapurin Matille, viranomaiset eivät juokse peräämme ja vangitse meitä. Kenelläkään ei ole oikeutta pahoinpidellä tai surmata meitä.

Kun lukee tositarinoita kristittyjen kohtaloista monessa maassa, tuntuu uskon takia nälvityksi ja kiusatuksi joutuminen pieneltä. Toki tieto pahemmasta ei poista sitä, etteikö meistä tuntuisi pahalta se vähäkin, joka tekee meistä ulkopuolisia.

Meidän ei myöskään täällä tarvitse pelätä vainoja, vaikka ne jonain päivänä osuisivatkin Suomen kohdalle. Raamatussa sanotaan jokaiselle päivälle eli 365 kertaa ”älä pelkää”. Kun olemme Jeesuksen omia, olemme kaikkein parhaimmassa turvassa.

Mitä me sitten voimme täällä tehdä auttaaksemme vainottuja? Tärkein kaikista on varmastikin rukous. Voimme pyytää Jumalan suojelusta niille, jotka ovat vaarallisissa maissa lähetystyöntekijöinä. Raamatussa sanotaan: ”Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina, muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itselläkin ruumis.” (Hepr. 3: 3.)

Vangituille kristityille voi myös kirjoittaa esimerkiksi nettisivuston www.prisoneralert.com kautta, josta löytyy mallikirje englanniksi ja vankien osoitteita. Lisäksi Stefanus-Lähetyksen www.stefanus.fi mukana on mahdollista liittyä vetoomusryhmään, joka pyrkii taistelemaan vainottujen puolesta vetoamalla viranomaisiin ja eri maiden konsultteihin. Kuka tahansa voi liittyä ja täysin ilmaiseksi.

Susanna Sarimaa

Kuvat SXC

 

Tämä artikkeli on arkistojen helmi Nuotasta 2/2009. Lue koko lehti netissä!

Muista myös, että paras tapa lukea Nuottaa on tilata lehti tilauspalvelustamme!

Aiheeseen liittyvää: