Helmi: Tämän kirjan luin – John Bunyan: Kristityn vaellus

Helmi: Tämän kirjan luin – John Bunyan: Kristityn vaellus

Kristityn vaellus on yksi suosituimmista englanninkielisistä kirjoista ikinä, mutta kannattaako vanhaa kirjaa enää avata?

Englantilainen kattilanpaikkaaja John Bunyan (1628–1688) innostui vaimonsa kapiokirstussa olleista hartauskirjoista siinä määrin, että hänen vaelluksensa kristittynä johti välillä jopa vankilaan. Suosittua saarnamiestä syytettiin jumalanpalveluksen laiminlyönnistä ja laittomien kokousten järjestämisestä. Vankilassa puritaani-baptisti Bunyan kirjoitti unenmuotoisen allegorian Kristityn vaellus. Se on kulunut ilmestymisestään (1678) lähtien lukijoiden käsissä yhtenä suosituimmista hartauskirjoista ja käännetty yli 200 kielelle tai murteelle!

”Ikuista palkintoa etsimään
mies lähtee, kirjassamme näytetään,
– – Ja kuinka juoksemistaan juostuaan
viimein löytää kirkkauden maan.”

Kristityn vaellus kertoo Kristitty-nimisestä miehestä, joka lähtee kotikaupungistaan Turmiosta kohti Siionin vuorta. Kertomuksen alussa Kristitty tapaa Evankelista- nimisen miehen, joka opastaa hänet matkaan – ensin on kuljettava ahtaasta portista (Mt 7: 13). Tie kohti määränpäätä mutkittelee, sillä pysyminen on hankalaa ja välillä se katoaa kokonaan. Matkallaan Kristitty melkein hukkuu Epäilyksen suohon, nukahtaa synnin uneen, harhautuu oikealta polulta ja joutuu ystävänsä Toivon kanssa Epätoivo-nimisen jättiläisen linnaan vangiksi. Matka kohti Siionia kuitenkin jatkuu.

Kristityn vaellus on maailman tunnetuin vertauskuvallinen teos eli allegoria. Se on kirjoitettu parannukseen kehottavaksi hartauskirjaksi; tapahtumat liittyvät osaltaan kirjoittajan omiin elämänvaiheisiin. Sen riveiltä ja niiden välistä kuultaa paitsi Bunyanin baptistitausta myös Lutherin ääni. Vielä vuosisatojen jälkeenkin se on puhutteleva ja ajankohtainen kertomus kristityn elämästä ja uskon matkasta. Mukaansa tempaavaa kertomusta lukiessa on hyvä muistaa tekijän ohje:

”Pois nosta harso, katso sisälle
ja kielikuviani kääntele
jos etsit mielin suorin, rehellisin,
varmasti löytyy niiden näky sisin.”

Tämä on arkistojen helmi Nuotan numerosta 9/2005. Lue koko lehti netissä!

Teksti: Joona Salminen
Kuva: sxc/humusak2