Taivaassa tunnettu Mikko Härkin

Helmi: Taivaassa tunnettu Mikko Härkin

Värivalot, suuret lavat ja ihmiset meinasivat tukahduttaa vasta liekkiin leimahtaneen uskon.

Reilu kymmenen vuotta sitten Mikko Härkin, 34, erosi yhtyeestä, jonka kanssa oli keikkaillut viimeiset kaksi ja puoli vuotta. Julkisuus oli ollut hänen suuri unelmansa nuorempana, ja tähän bändiin liittyminen avasi ovet. Mutta mikä sai eroamaan yhtyeestä ja päästämään irti toteutuneesta unelmasta?

Härkin kuvailee aikaansa Sonata Arctican kosketinsoittajana värikkääksi ja ristiriitaiseksi – ajaksi, jolloin tapahtui paljon asioita lyhyen ajan sisällä ja koko ajan oli kova meno päällä.

– Tulin uskoon puoli vuotta ennen yhtyeeseen liittymistä ja keikkailun alkaessa kaikki se yhtäkkiä alkanut hulina rupesi tuntumaan kuormittavalta. Mietin, missä oli se usko, jota olin saanut kokea niin vahvasti ennen keikkailun aloittamista. Kun värit, valo, meteli ja useat peräkkäiset tapahtumat alkoivat peittää taakseen sen, josta minulla kuitenkin oli niin aito kokemus sydämessäni, alkoi tuntua todella vaikealta. Tuska sydämessä kasvoi kasvamistaan, kun seurakuntayhteyttä ei ollut.

Kenellä on elämän ohjat?

– Olin saanut aikaisemmin elämääni vain nopean väläyksen siitä, että Jeesus on pelastanut minut ja puuttunut elämääni radikaalisti. Se tuntui mahtavalta, mutta turhauttavaa oli se, etten mitään muuta sitten tiennytkään hänestä, jolle olin elämäni ohjat luovuttanut. Tahdoin ottaa selvää ja oppia tuntemaan hänet paremmin.

– Minut oli saattanut uskoon eräs hyvä kristitty ystäväni, ja häneen pidin yhteyttä niinä aikoina. Puhuimme paljon puhelimessa ja hän ikään kuin piti minusta huolta.

Viimeisen kerran Härkin nousi Sonata Arctican kanssa lavalle vuoden 2002 heinäkuun loppupuolella.

– Kuitenkin sen koko ajan oli mielessäni kypsynyt ajatus siitä, että halusin antaa aikaa Jeesukselle ja hänen todelliselle tuntemiselleen. Mikään ulkopuolinen taho ei vaikuttanut siihen, että päätin lopettaa yhtyeessä, se halu tuli omasta sydämestä.

Miehen elämästä eivät kuitenkaan ole musiikilliset projektit jääneet pois, vaan hän on ollut mukana useissa gospeljutuissa ja palannut hiljattain myös populaaripuolen metallikentälle. Tällä hetkellä hän soittaa italialaisessa power metal -yhtyeessä.

Julkisuus ei vastannut kysymyksiin

Härkin oli haaveillut nuorena soittamisesta isoilla lavoilla ja useiden ihmisten edessä ja toivonut tulevansa tunnetuksi. Mutta ajat Sonata Arctican riveissä opettivat, etteivät nekään asiat pystyneet täyttämään tyhjiötä sydämessä.

– Se, että pääsi hetkeksi elämään sitä omaa unelmaa, ei tuntunutkaan siltä, miltä sen oli kuvitellut tuntuvan. Totta kai sieltä jäi hyviä kokemuksia, mutta ei se tuonut minkäänlaista rauhaa tai vapauden tunnetta sydämeen.

Hän toivookin, että nuoret voisivat löytää elämälleen sisällön jostain muualta kuin julkisuuden tavoittelusta.

– Tärkeää olisi täyttää sydän ihmisillä, jotka rakastavat sinua, olit sitten julkkis tai et. Jos joskus sitten tulisikin tilanne, että elämääsi tulee julkisuuden juttuja, sinun on helpompi lähteä siihenkin mukaan, kun koko elämäsi tavoite ei ole ollut siinä. Ei se oma kuva lehden kannessa tai soittaminen 20 000 ihmisen edessä täytä koskaan ihmisen perustarvetta, vaikka se hienolta saattaakin kuulostaa.

Mies toteaa julkisuuden olevan hajottava bisnes, josta hän ei kaipaa enää mitään, ja kertoo olevansa tyytyväinen niin kauan, kun saa pysyä ulkona niistä kuvioista.

– Ihmiset laittavat itsensä likoon saavuttaakseen jotain, mutta maailma on kova. Se haluaa ihmisestä vain skandaalin, josta kirjoittaa mediaan ja saada aikaan sensaatio. Kristityistä niin sanotuista julkkiksista ei media usein kirjoittele, ellei tapahdu jotain todella häröä. Siinähän sen huomaa, mitä maailma tekee ihmisille, joita se on näennäisesti rakastanut. Yhteiskunta pyörii tällä hetkellä vain tuloksellisuuden ja saavutusten ympärillä. Ihmiset palavat loppuun, kun rahan eteen myydään jopa sieluja.

Valokeilaan pääseminen ei Härkinin mielestä ole kaiken sen hypen arvoinen asia, jossa nykyaika sen tuo esille. Hän toteaa julkisuuden olevan monissa tapauksissa kuin hyrrä, josta voi olla vaikeaa päästä pois.

– Ihmisestä välitetään tasan niin kauan, kuin hänestä saadaan jotain irti, mitä kirjoittaa lööppeihin ja iltapäivälehtiin. Maailma on todella rakkaudeton ja kylmä. Rahan eteen ollaan valmiita tekemään mitä vain, vaikka sitten pilaamaan ihmisten elämiä, kunhan se tuottaa, Härkin selittää näkemystään maallisesta julkisuudesta.

–Totta kai julkisuutena voi pitää myös vaikka sitä, että pääsee Maata Näkyvissä -festareiden päälavalle esiintymään ja yhden illan ihmiset hurraavat sinulle – ja onhan se ihan kivaa. Itse tahdon kuitenkin olla mieluummin tunnettu Taivaassa kuin maan päällä!

Jeesus rakastaa sinua, Maailma saavutuksiasi

Suurimman ristiriidan maallisen kuuluisuuden ja uskon välille Härkinin mukaan luo maailman tapa käsitellä ihmistä yksilönä.

– Se, miten Jeesus suhtautuu ihmiseen, on niin erilainen kuin miten maailma suhtautuu. Jeesus näkee sinut ja rakastaa sinua yksilönä katsomatta saavutuksiasi, kun taas maailma katsoo pelkkiä saavutuksiasi, hän selventää.

– Kukaan ei rakasta julkkista kuuluisuutena läpi elämäänsä. Ihminen voi kuvitella olevansa tähti, mutta elämänkaaren lopussa, kun hänestä ei enää saada mitään viihdettä, hän on aivan yksin. Kukaan lehtimies ei tule julkkiksen sairaalavuoteen vierelle tekemään juttuja, eikä ihmisestä niin ollen enää välitetä. Niin kauan olet rakastettu maailmassa, kun sinun saavutuksistasi on jotakin kerrottavaa. Jumala taas rakastaa ihmistä ilman mitään tekoja ja piste!

Kuitenkin Härkin uskoo, että valokeilassakin pystyy elämään vapaana, kunhan sitä ennen on vain löytänyt rauhan sisimpäänsä, eikä koko elämän sisältö ole kiinni siitä julkisuudesta.

– Vapautta on se, että pystyy olemaan oma itsensä ja tulemaan rakastetuksi niin, ilman mitään hyveitä tai mittapuita. Muiden ihmisten mielipiteiden ohjailtavana ei pystyolemaan vapaa, sillä silloin sisimmässä on koko ajan kova paine pyrkiä johonkin. Silloin äänet, jotka eivät kumpua omasta sydämestä, tulevat paljon kuuluvammiksi. Jos olet saavuttanut sen oman vapautesi tilan, etkä ole kaikkien mielipiteiden heiteltävänä, sinun on helppo olla vapaa missä vain. Vapautta on osata elää hetkessä, löytää rauha ja elää siitä rauhasta käsin.

Mitä Jumala meistä ajattelee?

Härkin kertoo, että Sonata Arctican ajat myös viisastuttivat häntä. Maailman kovuus aukeni aivan uudella tavalla, ja se laittoi hänet hieman varpailleen sen kanssa, kuinka paljon antaa itsestään ulospäin. Hän pohtii muun muassa sitä, kuinka jotkut voivat ladata Facebookiinkin kuvia perheistään ja lapsistaan kaikkien nähtäviksi.

– Jumalan rakkaudestahan voi jakaa muille vaikka kuinka paljon, mutta kyllä sitä kannattaa miettiä, kuinka paljon annat itsestäsi muille yksilötasolla. Sen suhteen olen itse nykyään varovaisempi ja toivottavasti niin myös viisaampi.

Mies rohkaisee Nuotan lukijoitakin panostamaan elämässä siihen, mikä vahvistaa ihmisenä ja mistä saa oikeaa rauhaa. Hän toivoo, että nuorten identiteetti voisi rakentua todellisten ja pysyvien asioiden varaan, eikä niihin ohi meneviin, hetkellisiin asioihin.

Pitäisi oppia tuntemaan Jumala isänä ja Jeesus Vapahtajana, ja löytää oma identiteettinsä sen kautta, mitä Jumala meistä ajattelee. Ei sen kautta, mitä ihmiset tai media ajattelee, sillä se on aina irvikuva siitä, mikä on totta.

Tämä on arkistojen helmi Nuotan numerosta 11/2013. Lue koko lehti Netti-arkistossamme.
Muista myös, että voit tilata nuotan kotiisi tilauspalvelusta.

Teksti: Milka Ikäläinen
Kuva: Mikaeli Panula