Helmi: Taivaaseen vai helvettiin?

Helmi: Taivaaseen vai helvettiin?

Varmasti jokainen miettii joskus, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Onko olemassa taivas ja kuka sinne pääsee?

Joskus kun kesäyönä makailee laiturilla ja katselee taivaan tuhansia tähtiä, syntyy outo kaipaus, kaipaus päästä jonnekin, muttei oikein tiedä minne. Ihmisen kaipauksen kohteella onkin nimi: taivas, jonne haluaa siksi, että luotuna haluaa elää Luojansa kanssa.

Koko ihmiskunnan mahdollisuudet päästä taivaaseen evättiin kerran syntiinlankeemuksessa. Synti on osa sinua ja minua saaden aikaan sen, että pääsyliput taivaaseen on takavarikoitu. Kun synti on osa minua, kuinka voisin päästä paikkaan jossa sitä ei kerta kaikkiaan ole?

Raamattu kuitenkin lupaa, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Itse asiassa elämä isolla E:llä alkaa vasta sitten! Joskus junnuna ajattelin, että taivas on kuin valtava usva, pilvi, jonka sisällä uskovaiset kiittävät ja ylistävät Jumalaa. Vähän tuppasi takkiin tarttumaan sellaista ajatusta, että haluankohan sinne lainkaan.

Uskoontulon myötä kuvani taivaasta on muuttunut, kaipaan taivaaseen, jossa ei ole pahuutta ja epäoikeudenmukaisuus ja sorto on loppunut. Ajattele millaiseksi Raamattu kuvaa taivaan: ”Ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa sillä kaikki entinen on mennyt” (Ilm. 21:4).

Paikkalippu perille

Onko taivas palkinto hyvin eletystä elämästä? Aukeaisiko taivaan ovi, jos olisin vaikka vähän kiltimpi ja yrittäisin nostaa käytösnumeron syksyllä seiskasta kasiin? Vai jäänkö rannalle ruikuttamaan, koska olen tehnyt vähän arveluttavia juttuja? Taivas ei kuitenkaan ole palkinto. Jumala haluaa luomansa ihmisen takaisin yhteyteensä. Sinulla on mahdollisuus päästä taivaaseen, koska Jumala haluaa sinut sinne.

Ja uskomatonta on sekin, että Jumala tahtoo samaan paikkaan myös luokan pahimman rääväsuun!

Voi helvetti

Raamattu puhuu myös kadotuksesta. Telkkarissa pyöri joskus musavideo, jossa piru bailasi ankarasti bändin kanssa helvetissä: kaikilla oli hauskaa. Helvettiä ei juurikaan isossa kirjassa kuvailla, mutta kerrotaan olennainen: se on eristyneisyyttä, ikuista eroa Jumalan yhteydestä. Voisinkin siis kuvitella, ettei yksinäisyydessä hirmu pippaloita pidetä.

Merkille pantava seikka on myös se, että kadotus on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen (Mat. 5:41), ei siis ensisijassa ihmiselle. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16). Taivas on auki kaikille uskoville, mutta eikkarille käy huonosti.

Oikeudenmukainen Jumala

Jumala on oikeudenmukainen ja siksi kaikki synti vaatii rangaistuksen. Se on totaalista oikeudenmukaisuutta. Jumala teki ratkaisun ja rankaisi omaa poikaansa Jeesusta meidän synneistämme: ”Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha” (Jes.53:5).

Jeesus kuoli ristillä sovittaen syntimme ja avaten meille tien taivaaseen. ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1.Joh.1:9).

Jeesuksen ristin juurella syntinen ihminen saa passiasiat kuntoon matkatessaan kohti taivaan kotia. Kun kerran koittaa leimanlyönnin hetki, se leima on ristinmuotoinen ja alkaa ikuinen vapaus, vapaus josta voimme tänään vain uneksia.

Teksti: Ilkka Päiväsaari
Kuva: JH

Tämä artikkeli on arkistojen helmi Nuotasta 5/2005.