Helmi: ”Seuraa minua” – vaatii rohkeutta

Helmi: "Seuraa minua" - vaatii rohkeutta

”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.” Mark. 8:34–38

”Ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua?” Mitä ihmettä? Eihän minulla ole kotona mitään kaksimetristä ristiä kantaakseni sitä. Eikä meillä Suomessa ole enää mitään Jeesuksen aikaisia teloitusristejä – ei ole kai koskaan ollutkaan. Mitä ihmettä Jeesus tarkoittaa, kun hän puhuu ristin kantamisesta?

Joskus ristin kantamisen ajatellaan tarkoittavan vertauskuvallisesti kristityn kaikkia kärsimyksiä, mutta tämä ei ole Jeesuksen alkuperäisen tarkoituksen mukaista. Mitä ristin kantaminen Jeesuksen aikana Rooman valtakunnassa merkitsi? Ristiä kantoivat vain ne, joita kuljetettiin teloitettavaksi. ”Ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua”, merkitsee valmiutta kuolla Jeesuksen tavoin uskonsa ja Jumalan sanan tähden. Tätä Jeesus edellyttää seuraajiltaan – siis myös meiltä.

Seuraamisella on hintansa

Raamatun mukaan Jeesuksen seuraamisella on hintansa: ”Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi” (2. Tim. 3:12). Jeesus sanoi: ”Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin.” (Joh. 15:20)

Jeesus kutsuu jokaista uskovaa tunnustautumaan avoimesti hänen seuraajakseen. Se vaatii rohkeutta, mutta Jeesus on luvannut antaa rohkeuden, kun sitä häneltä pyytää. Jeesuksen omaksi tunnustautuminen on myös tavattoman helpottavaa. Se vapauttaa meidät olemaan uskovina sitä mitä me todella olemme.

Ihminen, joka tunnustaa uskonsa Jeesukseen uskosta osattomien ihmisten edessä ja pitäytyy kaikessa Raamatun sanaan, saa kuitenkin maailman vihan osakseen – niin kuin Jeesuskin aikoinaan sai. Joissakin maissa, joissa on kristittyjen vainoja, uskosta Jeesukseen voi joutua maksamaan hengellään. Meillä Suomessa ei olla vielä niin pitkällä, vaikka siihen suuntaan ollaankin ehkä menossa. Jeesuksen uskominen voi merkitä pilkkaa tai kaveripiirin ulkopuolelle sulkemista. Joskus siihen voi liittyä väkivaltaakin.

Usein kuitenkin uskosta osattomat kaverimme suhtautuvat siihen paljon paremmin kuin mitä olemme pelänneet. Uskovaksi tunnustautuminen on silti aina valinnan paikka: Kuka on minulle rakkain ja tärkein? Jeesus, joka on rakastanut minua jopa kuolemalla puolestani, vai kaverini?

teksti: Mikko Satama
kuva: Sxc/Jannes Glas

Jeesus sanoi: ”Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.” Mark. 8:38

Mielekkäintä elämää

Ristin kantamisen lisäksi Jeesus puhuu itsensä kieltämisestä: ”Joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä” (Matt. 16:25). Mitä tarkoittaa elämänsä pelastaminen?

Oman elämänsä pelastaminen merkitsee sen pilkan ja maailman vihan väistämistä, joka Jeesuksen tinkimättömästä seuraamisesta tulisi omalle kohdalle. Tällainen itsensä pelastaja ei tunnusta uskoaan uskosta osattomien ihmisten edessä saadakseen heidän hyväksyntänsä. Itsensä pelastaja ei ota todesta Jumalan sanaa Raamattua, koska maailman ihmisten ajattelevat eri tavoin kuin Jumalan sana. Itsensä pelastaja ei ole valmis kärsimään Jeesuksen tähden. Itsensä pelastaja ei ota ristiään ja seuraa Jeesusta. Itsensä pelastaja kadottaa elämänsä! Hänelle Jeesus ei saa olla enää pelastaja maailman vihalta.

”Älkää siis pelätkö ihmisiä. … Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” (Matt. 10:26–28)

”Mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.” Joka antaa koko elämänsä Jeesukselle ja on valmis menettämään kaiken tämän tähden, jotta löytää todellisen elämän. Se elämä on mielekkäin mahdollinen elämä. Se on jännittävin, suurenmoisin, rikkain ja ihmeellisin elämä mitä kuvitella saattaa! Se on elämää yhdessä Jeesuksen kanssa. Se on elämää Jeesuksen seuraajana.

”Koska minä elän, niin tekin saatte elää”, sanoi Jeesus. ”Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.” (Joh. 14:19–20)

Ei kompromisseja

Jeesuksen vaatimus hänen kompromissittomasta seuraamisestaan on ehdoton – niin kuin myös maailman viha Jeesuksen seuraajia kohtaan on ehdotonta. Kuitenkin ehdotonta on myös se riemullinen lupaus, jonka Jeesus antaa: ”Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan” (Matt. 16:24). Jeesus tulee kerran takaisin, ja hänen palkkansa on hänen kanssaan (Jes. 62:11, Ilm. 22:12). Saamme Jeesuksen seuraajina kerran päästä hänen ansiostaan taivaan suureen ilojuhlaan, Karitsan häihin, jossa ei ole enää kipua, kärsimystä eikä kuolemaa.

”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33)

Tämä artikkeli löytyy myös Nuotan numerosta 9-10/2011, joka on luettavissa täältä.