Ruisleipää

Helmi: Ruisleipää

Johanneksen evankeliumin kolmas luku, jae 16. Siinä on Raamatunkohta, jonka osaisit ehkä ulkoa vaikka sinut herätettäisiin keskellä yötä sitä sanelemaan.

Kutsumanimeltään kyseinen pätkä on pienoisevankeliumi ja sisältää siis yhdessä virkkeessä kristinuskon perusajatuksen. Siksi sitä ei ole lainkaan pahitteeksi kerrata.

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon…”

Jumala, kaiken luoja ja ylläpitäjä, on rakastanut ja rakastaa jokaista pientä ja vajavaista ihmistä tässä maailmassa. Jumalan rakkaus on jotakin, mitä meidän on vaikea käsittää ja mihin on vielä vaikeampi pystyä. Jumala rakastaa pyyteettömästi, ilman ehtoja tai taka-ajatuksia, vaikka me emme sitä syntisellä elämällämme lainkaan ansaitsisi.

”…että antoi Ainoan Poikansa…”

Pari vuosituhatta sitten Jumalan poika astui alas taivaista ja syntyi maailmaan Neitsyt Mariasta. Hän oli siis yhtä aikaa Jumala ja ihminen. Tämä mies, Jeesus Nasaretilainen, tuli kansan keskellä tunnetuksi opetuksella, jollaista ei ollut ennen kuultu. Hänen elämänsä päättyi kuolemanrangaistukseen. Golgatalla. Ristillä roikkuessaan hän sovitti jokaisen ihmisen synnit aivan kokonaan. Siinä on Jumalan rakkaus.

”…jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen…”

Ihmiset ovat Aatamin syntiinlankeemuksesta asti olleet syntisiä ja näin ollen matkalla helvettiin. Jeesuksen ristinkuolemalla Jumala kuitenkin avasi meille tien taivaaseen. Sitä tietä kuljemme kun meidät on kastettu ja uskomme armon omalle kohdallemme. Usko eionneksi ole meidän suoritustamme vaan Jumalan työtä meissä. Sitä pitää yllä Pyhä Henki.

”…vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Eräänä päivänä, jonka tietää vain Jumala, tämä maailma kohtaa loppunsa. Vuorossa on viimeinen tuomio. Jeesukseen uskovat, niin elävät kuin kuolleet, pääsevät taivaaseen Jumalan luokse. Luodaan uusi taivas ja uusi maa. Siellä ei enää ole yötä, ei itkua tai vaikerrusta, vaan kaikki entinen on kadonnut. Siellä kristitty vaeltaja on vihdoin päässyt kotiin.

Kerro kaverillekin.

Teksti: LOTTA RÄMÖ
Kuva: LAURA LAINE

Tämä artikkeli on arkistojen helmi Nuotasta 8/2004.