Toisinaan tämä maailma tuntuu liian vaativalta. On kilpailtava henkensä kaupalla, jotta pysyisi voittajien matkassa ja selviäisi jotenkin seuraavaan päivään. Vaatimukset kasvavat ja kilpailusuoritukset kovenevat ja silti olisi vain jaksettava eteenpäin. Elämä on muuttumassa survival-radaksi, jossa vahvat pärjäävät ja loput pudotetaan heikkoina lenkkeinä ulos.
Välillä tekisi mieli nostaa kädet ylös ja antautua, kun tuntuu, että ei kertakaikkiaan enää jaksa kasautuvien kuormien edessä. Maailma, jossa elämme, ei anna armoa. Se vaatii aina yrittämään enemmän, korkeammalle ja pidemmälle. Ihmisen arvo määritellään kouluarvosanojen, ystävien, ulkonäön ja urheilusuoritusten mukaan.
Elämä satuttaa kristittyäkin
Kristityt ihmiset eivät ole sen paremmin turvassa elämän vaatimuksilta ja kolhuilta kuin muutkaan. Raamattu kertoo esimerkiksi Jobista, joka joutui kouriintuntuvasti kohtaamaan elämän varjopuolen menettäessään kotinsa, lapsensa, vaimonsa, omaisuutensa ja lopulta myös terveytensä. Paavali taas kuvaili kokemuksiaan näin: ”Jouduimme niin suunnattomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä.” Paavali kuitenkin jatkaa: ”Me saimme tuntea olevamme kuolemaan tuomittuja, jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan…” (2. Kor.1:8,9). Niin kauan kuin keskitymme tavoittelemaan onnea tästä maailmasta, joudumme aina vain kurottamaan pidemmälle, sysimään toisia pois edestämme ja raivaamaan itseämme näkyviin ja kunniapaikalle.
Lupa olla heikko
Jumala haluaa kuitenkin antaa meille jotain sellaista, mikä tässä maailmassa on luvatonta: luvan olla heikko. Paavali kuvailee heikkoa ihmistä särkyväksi astiaksi, jossa Jumala säilyttää kallisarvoista aarrettaan, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme (2. Kor. 4:7). Jumalan edessä meidän ei tarvitse olla vahvoja 10+ suoriutujia. Silloin kun itse lakkaamme jaksamasta, niin saammekin huomata, että Jumala jaksaa. Että Hän on koko ajan vain odottanut, että sinä ja minä lopettaisimme hapuilemisen ja huitomisen ja voisimme jättäytyä Jumalan varaan ja huomata, että usko kantaa! Me saamme olla levollisella mielellä, koska tiedämme, että Hän kantaa lopullisen vastuun ponnistustemme onnistumisesta. Vaikka Job ja Paavali joutuivat käymään monenlaisia taisteluja elämässään, he jaksoivat, koska jättivät elämänsä Jumalan varaan ja luottivat siihen, että Jumala jaksaa vielä silloinkin, kun omat voimat ei enää riitä.
Jumalan täysihoidossa
Jumala tuntee myös meidän heikkoutemme uskon asioissa. Jumala haluaa vahvistaa meitä ihan konkreettisilla asioilla: sanassa, rukouksessa ja ehtoollispöydässä. Vaikka aina ei huvittaisikaan herätä sunnuntaiaamuna kirkkoon eikä Raamattukaan tunnu oikein aina aukeavan, Jeesus kuitenkin kutsuu meitä yhteyteensä: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Jälkeenpäin saa huomata, että juuri ehtoollisessa ja sanassa Jumala hoitaa ja kantaa meitä ja antaa voimaa jaksaa eteenpäin.
Teksti: MARILINNA METSÄVIRTA
KUVA: JOHANNA HAKKARI
Tämä artikkeli on arkistojen helmi Nuotasta 8/2004.