Helmi: Nokkapokka: Elämä Jeesuksen kanssa vai ilman?

Helmi: Nokkapokka: Elämä Jeesuksen kanssa vai ilman?

En usko turhiin lupauksiin

Jumalan mystinen tahto tuntuu tekosyyltä, jonka uskova antaa sille, että kaikki epäonnistuu. Uskon omaan työhön hyvän puolesta. Jos kaikki menee päin H…, ei auta laulaa tarmolla hallelujaa hurskaan kestohymyn kiiltäessä hetki ennen kuin rysähtää. Täytyy puolustaa itseä.

En halua Helvettiin, mutta millainen Jumala muka sillä tavoin rankaisisi ihmistä, joka pitää huolta lähimmäisestään, eikä tuhlaa aikaa miettimällä taivaallisia. Ja mitä todisteita meillä ylipäätään on tuonpuoleisesta elämästä? Onko Taivas-lupauksella muka mitään katetta? 

Hyvä, kaikkivoipa Jumala pitäisi kärsivistä lapsistaan huolta tämän elämän aikana, eikä oletetussa tulevaisuudessa. Vai kuka muka haluaisi vaihtaa terveytensä tai lähimmäisensä lupauksiin, joita ei voi todistaa oikeiksi? 

Jumala kyllä osaisi ilmoittaa itsensä ilman kuolemaa ja hätää. Miten kärsivä edes voisi ajatella, että ”Ei hätää: Jumala rakastaa!”? 

Sitten vielä kaiken menettäneelle tarjotaan tarinaa jalanjäljistä hiekassa, joiden mies luuli kuvastavan omia jalanjälkiään. Tarinan opetushan on, että silloin juuri Jeesus kantaa meitä! Mitään selitystä ei anneta sille, miksi tilanne näyttää ja tuntuu juuri päinvastaiselta. Siinähän tulee vain syyllinen olo. 

Eli lyhyesti sanottuna haluan hyvän elämän. Elämiä on yksi, eikä sitä voi muuttaa Kristus, tai kukaan muukaan.

Löydän vastaukset Raamatusta

Monissa valtioissa jokainen lähetystyöntekijä on Jumalan ihme, sillä he valitsevat kärsiä vainoissa Kristuksen nimen tähden. Tavallaan kristinusko menee kaikkein syvimmälle absurdiuteen, kun Raamattu kehoittaa iloitsemaan hädässä, ja jopa rakastamaan vainoojiamme. 

Toisaalta voi huomata, että ”hyvinvoiva” ihminen etsii aina parempaa ja parempaa (ja lopulta ikuista elämää synnin ruumiissa [tekijän huomautus]). Tuntuu, ettei hän tiedä, mitä etsii. Kysymykset kuten ”Mistä olen tullut?”, ”Mikä on elämäni tarkoitus?”, ”Mitä tapahtuu, kun kuolen?”, unohdetaan vastaamattomina. 

Noihin kolmeen kysymykseen kuitenkin täytyy löytää vastaus. Minulle käy vain kristinuskon vastaus. Jeesus nimittäin vastaa: ”Olet minun luomukseni, jota minä rakastan”, ”Tehtäväsi on löytää, ja auttaa muita kohtaamaan täydellinen rakkaus ja armo minussa”, ja ”Minä kuolin puolestasi, jotta saisit ikuisen elämän Taivaassa”. 

Kokemukseni mukaan en voi olla pelkkää materiaa, joka kuolemassa vain lakkaa toimimasta mielivaltaisten komentojen mukaan (kukaan ei koe todella olevansa pelkkää materiaa [tekijän huomautus]). En voi myöskään turvata itseeni. Maailma on paha paikka ja ihminen on häijy. Hyvääkin tahtovat ihmiset lyövät lyötyä. Monet etsivät iloa mitä oudoimmista asioista koskaan onnistumatta. 

Kristityn rauha on erilaista. Syvimmät tarpeet täyttyvät, kun jokainen suuri kysymys saa vastauksen: Rakkaus. Ihminen taas tutustuu tosissaan Jumalan rakkauteen vasta hädän hetkellä, kun ei ole muuta. Murrettu ihminen on kosketettavissa ja muutettavissa. Siksi Jeesuksen kanssa kärsimyskin on ilo, ja kuolema voitto. 

Teksti: Lassi Peltomaa
Kuva: Istockphoto

Tämä arkistojen helmi on poimittu nuotan numerosta 5/11, jonka voit lukea kokonaisuudessaan täältä.