”…niinkuin mekin anteeksi annamme niille…”

Helmi: "...niinkuin mekin anteeksi annamme niille..."

Selkään puukottaminen, pettäminen, ­syyttä tuomitseminen, laiminlyönti, väkivalta, nöyryyttäminen… ­Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi?

Kykyämme ja tahtoamme antaa anteeksi testataan jatkuvasti. Elämme sellaisten ihmisten keskellä, jotka antavat meille monia syitä kostoon, vihaan ja kärsimättömyyteen. Ihmiset osaavat tietoisesti satuttaa meitä, mutta he tekevät sen usein myös tiedostamattaan, eivätkä edes pyydä anteeksi. Usein ne ihmiset, jotka loukkaavat meitä pahiten, ovat juuri niitä, jotka koemme kaikista läheisimmiksi.

Me vastaamme helposti kokemiimme vääryyksiin riidellen ja kostoa havitellen. Haluamme kaikin tavoin viestittää vastapuolelle, kuinka hän on syyllinen ja ansaitsee latelemamme pahat sanat ja solvaukset. Haluamme myös osoittaa, ettei hän ole meidän huomiomme, saati sitten anteeksiantamisemme arvoinen. Todistelemme myös itsellemme, että meillä on oikeus olla katkera.

Hän ei ansaitse sitä
Isä meidän -rukouksessa rukoilemme: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” Jumala antaa meille meidän kaikki syntimme anteeksi ilmaiseksi, täysin armosta. Kuitenkin Jumala edellyttää sitä, että mekin annamme toisillemme anteeksi.

Raamatussa kerrotaan palvelijas­ta, joka oli velkaa kuninkaalle enemmän kuin olisi koko elämänsä aikana kyennyt maksamaan, 60 miljoonan päiväpalkan verran. Palvelija anoi
lisäaikaa velan maksuun, mutta kuninkaan kävi palvelijaa sääliksi, ja hän
päätti antaa koko velan ­anteeksi.

Tämän jälkeen palvelija tapasi työtoverinsa, joka oli hänelle velkaa sadan päiväpalkan verran. Kollega anoi lisäaikaa maksamiseen, mutta palvelija oli säälimätön ja passitti miehen vankilaan. Kun kuningas sai kuulla tästä, hän pani palvelijan ankaraan vankeuteen tämän sydämettömyyden tähden. (Matt. 18:   21–35.)

Jeesus on maksanut meistä kalliin hinnan. Emme oman pahuutemme tähden koskaan ansaitsisi päästä taivaaseen, mutta hän haluaa antaa meille kaikki meidän päivittäiset pahat tekomme anteeksi ja antaa taivaspaikan ilmaiseksi.

Kun me olemme saaneet niin paljon anteeksi, tulisi meidänkin kyetä antamaan anteeksi lähimmäisillemme, jakaa siitä paljosta, minkä olemme ilmaiseksi saaneet. Monesti pahantekijät eivät ansaitsisi saada anteeksiantamista, mutta emme me­kään sitä ansaitse.

Anteeksiantamisen sietämätön vaikeus
Aina anteeksiantaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Monesti emme usko väärintekijän ansaitsevan anteeksiantoamme. Negatiiviset tunteet estävät meitä antamasta anteeksi. Tällaisissa tilanteissa on hyvä muistaa, että Jeesus on tunteidemmekin yläpuolella: pyydä Herraa, joka vaikuttaa tahdon ja tekemisen, vaikuttamaan sinussa niin, että tahdot antaa anteeksi (Fil. 2:   13). Jeesus kyllä tietää, millaista on kokea vääryyttä, olihan hän itse maan päällä ihmisten pilkattavana ja pahoinpideltävänä.

Anteeksiantaminen voimavaraksi
Me saamme tuntea surua ja vihaa­kin, mutta kaikessa meidän on säilytettävä anteeksiantava mieli. Raamatussa kehotetaan useaan otteeseen antamaan anteeksi, ja tässä kehotuksessa piilee valtava viisaus ja voimavara elämään.

Jos elämme elämäämme säilöen jokaisen pilkkasanan ja kokemamme vääryyden sisällemme, muuttuu anteeksiantamattomuus pian katkeruudeksi. Lisäämme omaa taakkaamme, kun päätämme olla antamatta anteeksi. Kun annamme anteeksi, katkeruus ei pääse varjostamaan elämäämme. Jumalan käskyissä piilee aina ­siunaus.

Teksti: Joanna Amemori

Kuva: Sxc/beermug

Artikkeli on arkistojen helmi Nuotasta 11/2008.