Helmi: Nick Vujicic – Elämä ilman rajoja

Helmi: Nick Vujicic - Elämä ilman rajoja

Painan playta ja katson kun mies nousee ylös sängystä, kampaa tukkansa, syö aamupalaa ja menee sitten tietokoneen ääreen. Näyssä ei olisi sinänsä mitään erikoista, miehellä ei vain olelainkaan raajoja.

Vuoden 1982 joulukuussa syntyi Australiassa, Brisbanen kaupungissa pieni ihme. Serbialaissyntyisen sairaanhoitaja Dushka Vujicicin ja hänen pastorimiehensä Boriksen esikoinen oli raskausaikana saanut vain parasta hoitoa. Edes särkylääkkeitä ei nuori odottava äiti ollut ottanut, jottei vaarantaisi pikkuisensa terveyttä.

Lapsella ei kuitenkaan ollut kaikki kunnossa. Ilman minkäänlaista lääketieteellistä selitystä tai varoitusta tuli lapsi maailmaan ilman käsiä ja jalkoja. Oikeasta jalasta oli jäänyt vain olematon tynkä ja vasemmassa jalassa oli vain typistynyt jalkaterä kaksine varpaineen.

Vauvan vammaisuus iski vanhempiin moukarin lailla. Äiti ei kyennyt ottamaan lastaan syliin tai imettämään tätä moneen kuukauteen. Vähitellen järkytys väistyi ja vanhemmat ryhtyivät hoivaamaan lastaan, mutta huoli painoi raskaasti harteilla. Minkälaista elämää voi elää poika ilman raajoja?

Itsetunnon riekaleita

Koulukiusaaminen koitui Nickin kohtaloksi. Kuinka voi tuntea yhteenkuuluvuutta ihmisten kanssa, jotka ovat niin erilaisia? Kahdeksanvuotiaana poika yritti hukuttautua kylpyammeeseen, mutta rakkaus vanhempia kohtaan esti häntä viemästä hirmuista tekoa loppuun asti.

468x60v3

Eräänä päivänä oli Nick jälleen kerran joutunut suuren porukan kiusaamaksi. Nyt aikuisena hän kertoo kuinka sinä päivänä oli raja ollut hyvin lähellä: se raja, että hän päättäisi luovuttaa, antaa periksi ja tippua kuilun reunalta. Jos vielä yksikin viiltävä sana osuisi häneen, ei hän enää jaksaisi.

Nick Vujicic

Nimi: Nickholas Vujicic
Kansalaisuus: serbi
Asuinmaa: Australia
Ikä: 29

Mies ilman raajoja mutta myös ilman rajoja. Pitää puheita ympäri maailmaa yhteensä 24 eri maassa julistaen Jumalan rakkautta meitä vajavaisia ihmisiä kohtaan.

Sinä kohtalokkaana päivänä oli Nick lähdössä koulusta. Hän oli juuri ajamassa pyörätuolillaan ulos porteista kun eräs luokan tytöistä huusi häntä pysähtymään.

– Tässä se nyt on, ajatteli Nick. – Viimeinen pisara.

Tyttö tuli seisomaan pyörätuolin viereen ja sanoi

– Halusin vain kertoa, että näytät tänään tosi hyvältä.

Nick päätti, ettei hän koskaan luovuta.

Kapinaa ja kyselyä

Nick tiesi lapsuudesta alkaen Jumalasta ja Jeesuksesta, mutta oli vakaasti päättänyt, ettei päästäisi Jeesusta sydämeensä ennen kuin hän vastaisi yhteen kysymykseen: miksi otit juuri minun käteni ja jalkani?

– Tiesin, etten saisi rauhaa sydämeeni ilman Jeesusta, mutta minun oli pakko saada vastaus, Nick kertoo.

Vastaus tuli Johanneksen evankeliumin yhdeksännen luvun alussa.

”Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ’Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?

Jeesus vastasi: ’Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.”

– Toisessa kirjeessä Timoteukselle (3:16) sanotaan, että Sana on Jumalan hengestä syntynyt. Tunsin, että Jumala hengitti päälleni. Hänen henkäyksestään sain elämän ja uskon, Nick kuvailee.

– Ymmärsin, että ei ole hyötyä olla täydellinen ulkoisesti, jos on sisältä rikki. Jumala voi parantaa muuttamatta olosuhteita.

– Ei ollut mitään muuta paikkaa, minne olisin voinut mennä, mikään muu ei olisi voinut antaa minulle rauhaa, eivät jalat eivätkä kädet. Minun oli pakko saada tietää, miksi olen täällä ja minne menen sitten, kun aikani täällä loppuu. Kyse ei ollut minusta ja vajavaisuudestani, minä en ole mitään. Riippumatta siitä, onko minulla raajoja vai ei, Jumala, joka asuu minussa, tekee minusta kuninkaan perillisen.

– Jumalan lopullinen vastaus kysymykseeni olikin: ”luotatko sinä minuun?” Kun vastaa kysymykseen myöntävästi, millään muulla ei ole enää väliä, Nick tiivistää.

Kutsumuksen selviäminen

Eräänä päivänä 19-vuotias Nick piti puhetta kolmellesadalle opiskelijalle. Hänelle oli annettu seitsemän minuuttia aikaa kertoa elämästään ja kokemuksistaan. Kesken puheen eräs opiskelijoista alkoi itkeä kontrolloimattomasti. Tyttö pyysi, että saisi halata Nickiä ja rutistuksen yhteydessä hän kertoi, ettei kukaan ollut koskaan sanonut hänelle, että hän on rakastettu ja kaunis juuri sellaisena kuin hän on. Siitä alkoi nuoren miehen puhujanura.

– Sanoin Jumalalle: ”Herra, tämä on sitä työtä, jota haluan kunniaksesi tehdä.” Olen nyt puhunut yhteensä noin tuhatviisisataa kertaa 24 maassa noin kolmelle miljoonalle ihmiselle.

– Sinä päivänä menin kotiin ja kerroin vanhemmilleni, että minusta tulee puhuja. Isän ensimmäinen kysymys oli: ”kai käyt koulun loppuun?”

– Sen jälkeen seurasi kysymysten tulva: ”Kenelle puhut, mistä puhut, missä puhut, miten liikut paikasta toiseen?” Jouduin vastaamaan kaikkiin kysymyksiin: ”en tiedä.” Ainoa tietämäni asia oli, että tämä on Jumalan suunnitelma minua varten.

Nick Vujicic

Elämä ilman raajoja ja rajoja

Nickin nettisivun nimi on ”Life without limbs” ja hän on kirjoittanut kirjan nimeltä ”Life without limits”. Kumpikin fraasi sopii nuoren miehen elämään. Ilman raajojakin on Nick Vujicic kyennyt elämään elämää ilman rajoja. Viime vuoden helmikuussa hän meni naimisiin Kanae Miyaharan kanssa. Rakkautta Nick kuvaa näin:

– Vaikka minulla ei ole käsiä, joilla pitelisin rakkaintani kädestä, en tarvitse niitä pidelläkseni hänen sydäntään.

Nickin suuri haave on tulla isäksi.

– Vaikka en voi pidellä lapsiani sylissä, voin silti olla hyvä isä.

Nick on nähty surffaamassa, hyppäämässä ponnahduslaudalta volttia uima-altaaseen ja uskokaa tai älkää, hän pystyy kahdella varpaallaan näppäilemään tietokoneella 43 sanaa minuutissa. Jokainen arkiaskarekin on miehelle uusi haaste.

– Rakastan haasteita! Opin itse pesemään hampaani, ajamaan partani, ulkoiluttamaan koirani ja jopa kokkaamaan. Joitain asioita en voi muuttaa, kuten sitä, että synnyin tällaisena, mutta aion olla sinut itseni kanssa.

Toivon lähettiläs

Nick on nähty pitämässä puheita suurilla stadioneilla, jumalanpalveluksissa ja kouluissakin. Sanoma on aina sama: toivoa on, olet rakastettu juuri sellaisena kuin olet. Monien elämä on muuttunut tämän nuoren miehen todistuksen kautta. Parhaiten mieleen jää hänen leveä hymynsä ja huumorintajunsa, jota edustaa miehen keksimä kanankoipi-nimitys hänen jalalleen. Nuori huumoriveikko ei koskaan kyllästy naurattamaan yleisöään, mutta aina takana piilee syvempi sanoma: kaikki on mahdollista, mutta vain Jumalan kanssa.

– Vaikka olisit kaatunut, yksinäinen ja syvällä synnin syövereissä, risti yltää sinnekin. Minulla ei ole käsiä tai jalkoja, mutta minulla on aito hymy ja iloni on aitoa, koska Jeesus elää ja häneen voin luottaa.

Juttu on tehty seuraavien internet-sivujen pohjalta: attitudeisaltitude.com, lifewithoutlimits.org, wikipedia.org, youtube.com, youtube.com, youtube.com

Teksti: Elina Jokinen
Kuvat: SXC ja facebook/Nick Vujicic
Kuvankäsittely: Tea Ikonen

Tämä on arkistojen helmi Nuotan numerosta 05/2012. Voit tilata Nuotan tilauspalvelusta.

468x60v2