Helmi: Minne menet, suomi?

Jaa

itsenäinen Suomi perustettiin kotia, uskontoa ja isänmaata kunnioittaville kristillisille arvoille. Mitä Suomelle kuuluu nyt ja miten muutoksiin voisi vaikuttaa kristittynä?

Koti

Uutisotsikoissa on kirjoitettu usein perhesurmista ja yhä nuorempien lasten väkivaltaisesta käyttäytymisestä esimerkiksi koulussa. Miksi Suomessa ei voida hyvin?

Suomi oli kauan maatalousyhteiskunta, jossa vanhemmat ahersivat kotitilallaan ja kasvattivat samalla lapset. Kaupungistumisen myötä yhä useamman vanhemman työpaikka siirtyi pois kotoa. Erään tutkimuksen mukaan äideistä uraäitejä on n. 80 %. Lapsien kanssa vietettävä aika on vähentynyt.

60-luvulla alkanut seksuaalivallankumous poisti vähitellen vapaisiin suhteisiin liittyvän häpeän. Vuonna 1970 runsaalla 720 000 avioparilla oli lapsia; avoparien vastaava lukumäärä oli 6800. Vuonna 2011 luvut olivat noin 442 000 ja 118 000 avioparien hyväksi.

Ilman sitoutumista suhteista on helpompi lähteä, mikä vähentää paitsi lasten myös aikuisten perusturvallisuutta. Erään tutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä elää ensin avosuhteessa kumppaninsa kanssa. On arvioitu, että avosuhteissa esiintyy kolme kertaa enemmän perheväkivaltaa ja kaksi kertaa enemmän uskottomuutta kuin avioliitoissa.

Toisaalta perhearvoja ovat rikkoneet myös vapaa abortti ja juridisesti helppo avioero. Jeesus tahtoisi tulla kotien arkeen, mutta hän ei tee sitä väkisin.

Uskonto

Elämme ns. jälkikristillistä aikaa. Raamatun arvot hämärtyvät ikuisen nuoruuden tavoittelun, väkivallan, kieroilun ja seksin mediavirrassa. Turtumuksen keskellä on helppo täyttää Jeesus-aukkoa muulla ja unohtaa, että maallisella elämällämme on paitsi alku myös loppu ja että olemme täällä oppiaksemme tuntemaan Jumalaa. Kun kristinusko kasvaa vauhdilla esimerkiksi Afrikassa, länsimaissa se hiipuu. Mikään ei ole enää syntiä, ja Raamatun arvovalta kyseenalaistetaan jopa kirkon piirissä. Uususkonnot ovat muotia, mutta vain Jumalan sanasta löytyy ainoa oikea ja kestävä perusta.

Vuonna 1944, Suomen ollessa jatkosodassa, presidentti Risto Rytin puoliso Gerda rohkaisi suomalaisia radiopuheessaan näin:

”Siksi on puolustuksem- me tähden koottava koko kansa rukoilemaan ja avuksi huutamaan Jumalaa. Sillä minkä yksityinen voi saavuttaa, sen voi koko kansakin, nimittäin pelastua kuoleman kidasta ennenkuulumattoman Jumalan voiman avulla, jonka edessä ei mikään kestä. Rukoile siis, tee velvollisuutesi, ken lienetkin, silloin olet synnyinmaasi kannatinpylväs, sen hyvä ja käyttökelpoinen tuki. (…) Halki vuosisatojen on Jumala ilmoittanut meille itsensä voimallisena auttajana. Kansamme historia on tämän ihmeen elävää todistusta.”

Usein tuntuu, että Jumala ja rukous halutaan vaieta tabuiksi samalla, kun päivittäinen uutisvirta täyttyy pelottavista uhkakuvista. Silti Gerdan sanat ovat yhtä paikallaan tänäänkin. ”Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan” (Jes. 59:1).

Isänmaa

”Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana”, sanotaan itsenäisyysjulistuksessa vuodelta 1917. Suomi on kuitenkin pala palalta luovuttanut itsenäisyyttään muihin käsiin, ja monia maatamme koskevia päätöksiä tehdään Euroopasta käsin niin, ettei Suomella välttämättä ole lopullista sananvaltaa.

2000-luvun Suomi on monikulttuurinen yhteiskunta, mutta meidän ei tarvitse arkailla esi-isiltä perittyjä arvoja muiden kulttuurien edessä. ”älä siirrä ikivanhaa rajapyykkiä” (Sananl. 23:10). Maassa maan tavalla: Suvivirsi, Enkeli taivaan, uskonnonopetus ja koulujen rukoushetket kunniaan!

Sinä

Raamatussa kehotetaan rukoilemaan oman asuinpaikan puolesta, ja saman voi varmasti ajatella koskevan koko maata: ”Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne” (Jer. 29:7). Turvamme on Jumalassa. Otetaan Suomi iltarukouksiimme!

Tämä on Nuotan arkistojen Helmi lehden numerosta 12/2012. Lue koko lehti nettiarkistossamme!
Nuotan tilauspalvelusta voi tilata tulevat lehdet kotiinkannettuina.

Teksti: Tanja Heiskanen
Kuva: Lassi Peltomaa