Mikä tekee opetuslapsen?

Helmi: Mikä tekee opetuslapsen?

Elämämme kiireet? Tärkeät asiat  elämässä? Mutta entä Jumala? Uskallammeko me ruveta seuraamaan Jeesusta?

Kuvittelepa itsesi istumaan kahvilaan, jossa edessäsi pöydällä on höyryävä kaakao ja herkullisen näköinen pulla. Olet juuri haukannut pullastasi palasen, kun eteesi pysähtyy mies. Katsot tuota miestä, pureskelet hitaasti suussasi olevaa palasta ja hörppäät kupista kaakaota palan painikkeeksi. Mietit mielessäsi, mitä tuo heppu minusta tahtoo. Mies katsoo sinua suoraan syvälle silmiin ja sanoo: ”Seuraa minua.” Mitä tekisit? Lähtisitkö mukaan vai toteaisitko tylysti: ”Ala äijä vetää siitä!”

Monta mielipidevaikuttajaa

Jokaisella meistä on esikuvamme ja ihanteemme. Arkipäiväisiin päätöksiimme vaikuttaa moni seikka. Siihen, mitä aamulla puetaan ylle, saattaa vaikuttaa kaveriporukka tai muotilehti, joka esittelee muodin viimeisimmät virtaukset.

Yksi voimallisimmista asioista, joka ajatusmaailmaamme vaikuttaa, on media. Radio, tv ja lehdet muokkaavat salakavalasti ajatusmaailmaamme ja arvojamme, jollemme ole tarkkoina. Saatamme muodostaa mielipiteemme sen mukaan, mitä näemme televisiosta, ja unohdamme samalla sen, että se mitä näimme, oli jo jonkun mielipide asiasta.

Olen käynyt muutaman kerran kuntosalilla, jossa isolla valkokankaalla pyörii taukoamatta musiikkikanava. Kyseisellä kanavalla tuntuu olevan vain yksi sanoma. Mietin kerran, mitä tapahtuisi, jos katsoisin tuota kanavaa viikosta toiseen päivittäin ja useita tunteja kerrallaan. Voisinko välttyä siltä, että se vaikuttaisi jotenkin sisimpääni? On tärkeää pysähtyä joskus hetkeksi miettimään, kuka tai mikä elämääni johtaa.

Lähellä mutta niin kaukana

Jeesuksella oli julkisen toimintansa aikana suuri joukko seuraajia. Oli ne 12 opetuslasta (Luuk.9), jotka seurasivat Häntä kaikkialle. Sitten oli 70 opetuslapsen laajempi joukko (Luuk.10), jotka hekin seurasivat Jeesusta. Vielä oli varmaan niitä, jotka ensin katselivat etäältä, tulivat vähitellen lähemmäksi ja tunnustautuivat lopulta Hänen seuraajikseen. Mutta suurin ryhmä oli varmaan se ihailijoiden joukko, joka taputti käsiään, kun Jeesus teki ihmeen ja leipää riitti niin, että tuhannet tulivat ravituiksi.

Kun Jeesus sitten katsoi heitä ja sanoi: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?” (Mark. 8: 34–36), kuinka moni heistä tuolloin painoi katseensa alas ja meni pois? Oliko heistä hauskaa vain, kun oli hyvä meininki? Eivätkö he olleetkaan valmiita seuraamaan Jeesusta jokapäiväisessä elämässään? Eivätkö he tajunneet, että he eivät voi kulkea kahta tietä?

Jeesuksen messissä

Kun Jeesus kutsui opetuslapsiaan, hän sanoi: ”Seuraa minua.” Tuo sama kehotus kuuluu meille tänään. Jeesus kutsuu meitä opetuslapseuteen – kasvavaan yhteyteen Hänen seurassaan. Opetuslapsi on sellainen, joka seuraa Jeesusta kaikkialle niin iloissa kuin vaivoissakin. Hän seuraa Jeesusta kuin lammas paimenta. Jeesus sanoi olevansa hyvä paimen, joka ”laskettuaan ulos kaikki lampaansa kulkee niiden edellä ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä” (Joh.10:4). Jotta voisit kuulla paimenen äänen kaiken melun keskellä, on hyvä pysähtyä kuuntelemaan. Roomalaiskirjeessä meitä kehotetaan:

”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä” (Room. 12:2). Ei ole siis yhdentekevää, millä mielemme täytämme. Me voimme oppia kuulemaan ja tuntemaan Hyvän Paimenen äänen, kun tutkimme päivittäin Jumalan Sanaa ja rukoilemme. Samalla kun rohkaistumme ottamaan vastuun oman uskonelämämme hoitamisesta (kukaan ei voi tehdä sitä puolestamme), meistä kasvaa itsenäisiä ja Jeesusta rakastavia opetuslapsia, jotka kulkevat samaan suuntaan kuin Mestari. Saamme kulkea Pyhän Hengen johdatuksessa ja Hänen askelissaan. Hän voi tehdä meidän kauttamme sen, mihin vain Hän pystyy. Saamme päivittäin pyytää Herralta voimaa – että Hän täyttäisi meitä Hengellään ja vaikuttaisi meissä sitä, että tahdomme tehdä ja teemme sen, mikä on Hänen hyvä tarkoituksensa (Ef.5:18; Fil. 2:13).

Opetuslapseudessa ei ole pohjimmiltaan kyse siitä, mitä me osaamme tai jaksamme. Ydin ei ole meidän kyvyissämme ja taidoissamme vaan siinä, olemmeko valmiita antamaan itsemme Mestarin käyttöön. Kun Jeesus seisoo vierelläsi ja sanoo: ”Seuraa minua” – mitä vastaat?

Teksti: Kaj Niemelä
Kuva: Johanna Hakkari
Tämä on Helmi Nuotan numerossa 8/2005. Voit lukea koko Nuotan täältä!