Mooseksen kyytiin päästään Raamatussa jo varhain. Kun Jumalan oma kansa kärvistelee Egyptin suurvallassa ja paikallinen kuningas käskee tappamaan puolet syntyvistä vauvoista, Mooseskin on mennä pesuveden mukana. Onko elämä sattumaa? Kuka saa elää ja kenen pitää kuolla? Herra pitää huolta jo aivan pienestä ja heikosta Moosesvauvasta, niin että pahan kunkun oma hovi loppujen lopuksi kasvattaa ja ruokkii tulevan Jumalan suurmiehen. Ironista, eikö vain?
Ihan liekeissä
Ennen kuin Mooses nousee julkisuuden valokeilaan, hän keikkailee lammasvahtina. Raamattu kertoo hurjan kertomuksen tämän mr Nobodyn ja elävän Jumalan kohtaamisesta. Rinteessä herra M näkee oudolla tavalla palavan pensaan, iho nousee kananlihalle, ja sitten se on menoa. Jumalan pyhyyden edessä tuleva mahtimies putoaa polvilleen ja saa mielettömän mission. Jumala on päättänyt siirtyä lupaustensa toteuttamisen seuraavaan vaiheeseen ja Mooses saa käskyn viedä Jumalan kansa pois Egyptin ja faraon maasta omaan maahansa.
Moosesta pelottaa ja verukkeita riittää. ”Tarttis nimikin tietää, eikä tuo puhekaan oikein kulje, kun synnyin peruna suussa.” Silloin Jumala kertoo oman nimensä: ”Minä olen.” Jumala on nyt, Jumala on aina, ja Jumala on kaiken elävän perusta.
Mooses tekee kaikkensa voidakseen väistää Jumalan kutsun ja tehtävän, ja joka kerta Jumala torppaa verukkeet. Mitä vain Mooses keksiikin, Jumala toteaa, että kyllä homma hoituu, kun ”minä olen sinun kanssasi”. Lohdullista, eikö totta?
Pääsinpäs
Jumalan pelastussuunnitelma kulkee käsikirjoituksen mukaan. Mooses & co. on useamman kerran jalka oven välissä lähdössä luvattuun kotimaahan, mutta farao panee aina kapulan rattaaseen. Kymmenes kerta toden sanoo: tulee lähtöyö ja Jumalan kansa pelastuu tuhon enkelin käsistä suojaamalla kotinsa pyhällä karitsan verellä. Egypti on kanttuvei ja Israelin ihmiset lähtevät matkaan.
Silloin farao puree vielä kerran hampaansa yhteen ja heittää Jumalan lasten kimppuun divisioonan verran taisteluvaunuja. Punaisella merellä katsotaan, kuka on kuka. Mooseksen johdolla kansa kulkee kuivin töppösin meren yli, ja kun Mooses vilkuttaa uudelleen, Punainen meri ahmaisee pahan vallat. Israel juhlii siitä asti joka vuosi pääsinpäs-juhlaa: Jumala vei meidät pois Egyptin maasta! Me pääsimme elävinä pois pahuuden vallasta, ja kuoleman kuninkaat upposivat hautaansa!
Nyt se tulee ja tappaa
Mooseksen elämän varrella tapahtuu monia rajuja asioita, ja Jumalakin näyttäytyy välillä pelottavana ja suurena. Yksi näistä megahetkistä osuu Siinainvuorelle. Siellä Jumala astuu alas maan päälle ja kuvaa tarkkaan pyhän tahtonsa kymmenen käskyn laissa.
Jumalan lain kova ydin on se, miten Jumala vaatii meitä palvelemaan häntä ja lähimmäisiä. Mooses joutuu tiukkaan välikäteen, sillä Siinainvuoren päivänavaus ei ole mitään kilttiä supinaa ja elämänkäpyjen laskentaa. Kansan housut tutisevat ja kaikki ovat varmoja, että nyt se on (taas) menoa syntisille.
Mooseskin pannaan kallionkoloon piiloon, jottei hän tuhoutuisi, kun Jumalan polttava pyhyys ohittaa hänet vuorisolassa. Erikoisinta on, että kaiken jylinän ja sauhun keskellä Jumalan ääni soi lohduttavana ja lempeänä: ”Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri.” Elävä Jumala on samaan aikaan mahtavan pelottava ja ihanan armahtava.
Mä oon mahtava mies
Mooses on yksi Raamatun suurmiehistä. Samalla hänet kuitenkin esitellään nöyräksi mieheksi, nöyremmäksi kuin kukaan koskaan (4. Moos. 12: 3). Ei varmaan ollut helppoa olla kaikkein paras nöyryyden taidossa – äkkiä siinä ylpeys yllättää… Vaikka Mooses oli mahtava Jumalan mies ja Exoduksen projektipäällikkö, niin silti hän ei antanut nesteen nousta päähänsä. Paitsi kerran.
Kansa oli taas kypsänä matkantekoon ja janokin oli kova. Mooses saa velipoika Aaronin kera ohjeet avata vesihanat kallion kylkeen, ja niin että Jumala saa kunnian. Mutta nytpä nöyrä mies lankeaa ja vesi hakataan kalliosta esiin suuren staran elkein: ”Haluatteko te vettä kivestä, mitä? Huutakaa kovempaa!”
Seuraukset ovat murheelliset: Mooses ei itse pääse näkemään luvattua kotimaata kuin vain kaukaisena maisemana.
Eloonjäämistaidot
Israelin kotimatka ei ollut mikään menestystarina. Joka käänteessä porukka inisee, känisee ja kyllästyy. ”Aina vaan tätä samaa!”
Synnin palkka on myrkkykäärme. Mambat, kobrat ja muut madot iskevät virkistämään tylsyyttä valittavia israelilaisia. Ja sitten on hätä kiinni kädessä, taas. Eloon jäävät erämaassa vain ne, jotka malttavat kääntää katseensa omista haavoistaan kohti kepin nokkaan nostettua pronssikäärmettä, Jumalan parantavaa ihmettä.
Oudolta, halvalta ja järjettömältä vaikuttava apu! Pronssikäärme puun päällä on kuva-arvoitus, jonka ratkaisu näytetään kerran vielä ihmeellisemmällä tavalla toisen puun päällä, Jerusalemin ulkopuolella olevalla kuivalla kukkulalla. Jumalan Pojan ristissä, Kristuksen kuolemassa, on elämä kaikille, jotka ovat hätää ja syntiä kärsimässä. Ristissä on auki taivaan ovi, viimeisen päälle luvattuun maahan.
________________________________
Lue lisää!
Pikku Mooses 2. Moos. 1: 8 – 2: 10
Jumalan nimi 2. Moos. 3: 1 – 4: 17
Hautajaiset Punaisella merellä 2. Moos. 14: 21 – 15: 2
Megaraamis Siinainvuorella 2. Moos. 20: 18-21, 33: 19 – 34: 7
Eloonjäämistaitoja 4. Moos. 21: 4–9
________________________________
Mieti sitä!
1. Milloin sinut on nostettu ylös vedestä? Kuka oli silloin paikalla?
2. Mitä verukkeita yleensä esität Jumalalle? Onko Mooseksen hitaus tuttua?
3. Kristittyäkin ahdistavat pahat voimat on voitettu. Tiedätkö, minä päivänä? Mihin hautaan jäivät syyllisyys ja kuolema?
4. Onko Mooseksen kanssa puhuva Jumala liian pelottava ja tiukka? Vaatiiko Jumala mahdottomia? Miten me voimme kestää tämmöisen Jumalan edessä?
5. Mistä asioista on helppo olla elvis? Miksi ylpeys on niin vaarallista?
6. Millaisiin merkkeihin Jumala on nykyään sitonut apunsa ja armonsa? Tuntuvatko ne joskus halvoilta ja liian pieniltä?
________________________________
Kättä ristiin!
Taivaan Isä, kiitos että sinä olet laatinut valtavan suunnitelman pelastaaksesi kaikki ihmiset. Auta, että heittäytyisimme mukaan tähän suunnitelmaan, sinun armosi varaan. Kiitos, että meidän ei tarvitse miettiä omaa heikkoutta, arkuutta ja pahoja tekojamme, vaan saamme katsoa sitä, mitä Jeesus teki meidän puolestamme. Hän sovitti velkamme ristillä ja pelasti meidät ihmeelliseen elämään. Aamen.
Teksti: Timo Nisula
Artikkeli on julkaistu Nuotta 2/2009 lehdessä. Nuotta julkaisee arkistojen helmiä.