Helmi: Lähetä joku muu

Helmi: Lähetä joku muu

Mitä ajattelisit, jos Jumala kutsuisi sinut suurta tehtävää varten? Hän lupaisi olla kanssasi joka hetki ja tehdä kauttasi ihmeellisiä tekoja. Sinut tultaisiin muistamaan vielä vuosituhansia myöhemmin. Kukapa ei tarttuisi moiseen tarjoukseen? Mooses sen sijaan ei ollut laisinkaan varma, oliko Jumala kutsumassa tehtävään oikeata miestä.

Mooseksen tie Jumalan palvelijaksi ja Israelin kansan johtajaksi oli hänelle kaikkea muuta kuin itsestään selvä valinta. Meidän on helppo nähdä, kuinka Jumala valmisti Moosesta tulevaa tehtävää varten. Kuinka koko hänen elämänsä huokui alusta asti Jumalan suunnitelmaa ja varjelusta. Vanhemmat eivät suostuneet faaraon ankarasta käskystä huolimatta tappamaan lasta ja kun he lopulta pakon edessä laittoivat pienokaisen kaislakorissa Niilin vietäväksi, johdatti Jumala hänet faaraon tyttären kautta hoviin kasvamaan.

Mahdoton tehtävä

Mooseksen elämän todellinen jytky tapahtui kesken tavallisen työpäivän, kun hän oli vienyt vuosikymmeniä myöhemmin lammaslauman Jumalan vuoren Horebin luo. Poroksi palamattoman pensaan ihmettely vaihtui hyvin pian pyhän, kaikkivaltiaan Jumalan kanssa käydyksi rekrytointikeskusteluksi.

Jumala oli kuullut orjuudessa elävän kansansa hädän (2. Moos. 2:23). Hän oli päättänyt vapauttaa sen ja valinnut tehtävään Mooseksen. Ei ihme, jos mahdottomalta kuulostavan tehtävän ajatteleminen sai Mooseksella kylmän hien pintaan ja torjumaan moiseen ajatuksen hullutuksena: ei hänestä olisi sankaritekoja suorittamaan. Olihan hän jo kerran yrittänyt auttaa orjuudessa eläviä veljiään huonolla menestyksellä. Sen seurauksena hän oli joutunut lähtemään maanpakoon Egyptistä kuninkaan tappouhkaus yllään (2. Moos. 2:15). Miten ylipäätänsä yksi mies voisi vapauttaa orjuudessa elävän kansan, kun vastassa olisi maailman mahtavin hallitsija armeijoineen?

Selityksiä ja taivuttelua

Jumalan kanssa käydyssä keskustelussa Mooses vyöryttää tukun selityksiä, joiden turvin hän pyrkii välttämään tarttumasta Jumalan työtarjoukseen. Ensimmäisenä väistöliikkeenä hän vetoaa omaan pienuuteensa. ”Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?” (2. Moos.3:11.) Eikö tehtävään löytyisi paljon lahjakkaampiakin henkilöitä? Koulutetumpia, taitavampia, joilla olisi parempi ura takanaan kuin hänellä maanpakolaisena ja lammaspaimenena? Jumalan vastaus kehottaa Moosesta katsomaan omaa napaa korkeammalle: ”Minä olen sinun kanssasi”. (2. Moos.3:12.)

460x60v1

Seuraavaksi Mooses yrittää selittää, kuinka vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta on vakuuttaa israelilaiset siitä, että elävä Jumala on todella lähettänyt hänet. Miksi ihmeessä kansa uskoisi ja kuuntelisi häntä? Vastaukseksi Jumala antaa Moosekselle kolme vastaansanomatonta ihmettä näytettäväksi: käärmeeksi muuttuvan sauvan, spitaaliseksi muuttuvan käden ja vereksi muuttuvan Niilin veden.

Jumalan varustaessa yhä lisää Moosesta tulevaan tehtävään, tämä yrittää vielä vedota kankeaan kieleensä ja kehnoon puhekykyynsä. Ei hän kuitenkaan osaisi puhua faaraon edessä, eikä hänestä olisi kansan johtajaksi ilman mahtipontisia ja innostavia puheita. Mitä Jumala vastaa? ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.” (2. Moos. 4:11–12.) Jumala tunsi tasan tarkkaan, ketä hän oli kutsumassa. Ei Mooseksen puhetaito tai sen puute tullut Kaikkivaltiaalle yllätyksenä.

Jumala jatkoi taivutteluaan ja lupausten antamista, Mooses harasi vastaan. Viimeisenä pakoreittinään hän pyysi: ”Herra lähetä joku muu.” (2. Moos. 4:13.) Ei ihme, että Jumala vihastui Moosekselle, kun tämä vieläkin yritti itsepintaisesti kieltäytyä tehtävästä. Jumala ei kuitenkaan luovuttanut vaan päätti lähettää Mooseksen yhdessä tämän veljen Aaronin kanssa, joka osasi puhua.

Raamattu ei suoraan vastaa, miksi Jumala ei saman tien vaihtanut miestä ja lähettänyt tehtävään vaikkapa Aaronia. Jumala oli valinnut Mooseksen ja hän ei valintaansa katunut. Ehkäpä tehtävä, jonka Jumala uskoi Moosekselle, olisi ollut Aaronille liikaa tämän puhujanlahjoista huolimatta. Jumalalla oli suunnitelma, johon koko Mooseksen elämä oli tähdännyt. Hänellä oli kaikki ne taidot ja elämänkokemus, jota tulevaan tehtävään tarvittiin – ennen kaikkea Jumala itse oli luvannut tehdä taivuttelutyön faaraonkin kohdalla.

Kutsun äärellä painimista

Kuinka helposti sitä löytääkään itsensä Mooseksen tavoin etsimästä pakoreittiä ja selityksiä sille, miksi olen väärä henkilö tehtävään. Olisi niin monia ja paljon parempia nimiä tarjolla. Eikö tehtävään pitäisi oikeasti lähettää joku muu?

Oman kutsumuksen äärellä painiessa on hyvä muistaa, että lopulta ei ole kyse siitä, mikä minulle on mahdollista, vaan missä Jumala tahtoo minua käyttää. Jumala tuntee meidät sisintämme myöten ja tietää, millaista tekoa olemme. Kun hän kutsuu, voimme olla varmat siitä, että hän myös varustaa ja antaa ympärillemme kaikki ne ihmiset, joita tarvitsemme. Eikä pidä unohtaa, kuinka olemme saaneet saman lupauksen kuin Mooses: ”Minä olen teidän kanssanne.” (Matt. 28:20.)

Tämä on arkistojen Helmi Nuotan numerosta 2/2013. Lue koko lehti täältä.
Tilaa Nuotta ihkaomaksi tilauspalvelustamme

468x60v2