Minulla ei ole ollut helppoa. Ennen tunsin, että olen yksin kaikissa asioissa ja rämmin maata pitkin, kun en pysty kääntymään kenenkään puoleen. Ajattelin, että olen sattuman kaupalla tullut tähän maailmaan.
Aloin pyöriä Raamattuopistolla uuden luokalleni tulleen ystäväni kanssa. Aluksi vain hengailin siellä, mutta pari vuotta sitten opiston ympäristö, sanoma ja se, mitä ihmiset siellä edustavat, alkoivat kiinnostaa.
Ystäväpiirini vaihtui aika nopeasti. Entiset kaverini käyttävät nykyään huumeita ja alkoholia viikonloppuisin. Olin niin onnekas, että löysin uusia ystäviä, joiden kautta pääsin tutustumaan raamis ja nuorteniltapiireihin, mikä muutti elämäntyyliäni aika rajusti.
Aloin ajatella uskonasioita ja puhua ihmisten kanssa. Oloni alkoi helpottaa kun ymmärsin, että on olemassa syy, miksi olen täällä. Tiedän, että en ole yksin ja että minulla on yksi, jonka puoleen voin aina kääntyä. Saan luottaa Jeesuksen rakkauteen.
Jaakko, 17, Kauniainen
Tämä on arkistojen helmi Nuotasta 1/2010. Lue koko lehti netissä!
Voit myös tilata Nuotan tilauspalvelustamme!