Kun käärme puree

Helmi: Kun käärme puree

Kuvittele käveleväsi kesäisessä kuumassa metsässä. Näet oksien seassa jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Se kiemurtelee ja yhtäkkiä tunnet jalassasi viiltävän tuskan. Kyy on purrut jalkaasi. Tunnet, kuinka sydämen lyönnit alkavat jomottaa turpoavassa jalassasi ja huudat apua – niin kovaa kuin ikinä jaksat. Lopulta paikalle osuu kulkija, joka kaivaa repustaan kyypakkauksen. Nielet tabletit, hörppäät vieraan eväspullosta ja odotat mitä tapahtuisi. Vähitellen kivun kasvu hidastuu ja uskallat toivoa selviäväsi hengissä metsästä.

Koko ihmiskuntaa on purrut myrkyllinen käärme. Paratiisista lähtien jokainen ihmiskunnan jäsen on kokenut sen myrkyn itsessään. Syntisyys ja synnin myrkky vie jokaisen meistä ikuiseen kadotukseen,, ellei joku anna lääkettä. Kristuksen sovitustyö on lääke kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan.

“Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.” (Joh 3:14-15)

Jeesus kertoi israelilaisista, jotka vaelsivat Egyptistä kohti luvattua maata (4Ms 21:4-9). Matkalla kansa kävi kärsimättömäksi ja marmatti Jumalalle: “Aina vain tuota samaa huonoa ruokaa…”. Jumalaa oli antanut ihmeen kautta heille joka päivä syötäväksi mannaa, valkeaa ja läpikuultavaa, hunajalta maistuvaa ainetta. Kaikkeen kuitenkin tottuu, ja kansa kyllästyi tähän Jumalan ihmeruokaan. He valittivat Moosekselle ja napisivat Jumalalle.

Rangaistukseksi Jumala lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, joiden puremiin kuoli paljon kansaa. Huomattuaan tehneensä synnin Jumalaa vastaan kansa pyysi Moosesta rukoilemaan, että Jumala ottaisi käärmeet pois. Mutta Jumala ei ottanutkaan käärmeitä pois, vaan käski Moosesta tekemään pronssisen käärmeen ja nostamaan sen korkealle tangon päähän. Jos se, jota käärme oli purrut, katsoi tuohon pronssiseen, auringossa kiiltävään käärmeeseen, myrkky ei tappanut häntä.

Raamatussa käärmeet ovat usein synnin vertauskuvia. Myrkkykäärmeet edustavat tässäkin kuvassa syntiä, joka käärmeen myrkyn lailla leviää ja tappaa. Synti nousee meidän syntisyydestämme. Mekin valitamme Jumalalle: “Aina vain tuota huonoa ruokaa, Raamattua!” Napinamme tähden synti saa elämässämme lisää tilaa ja valtaa alaa. Se tuhoaa meitä jo täällä ajassa ja lopullisesti kerran ikuisuudessa.

Kun huomaamme synnin seurauksia omassa elämässämme, saatamme huutaa Herraa avuksi. Pyydämme Häntä ottamaan synnin kokonaan pois elämästämme. Mutta Jumala ei otakaan sitä automaattisesti pois, vaan kehottaa katsomaan sijaissovitukseen. Jumalaa valmisti meille pääsyn synnistä antamalla naulita oman Poikansa ristiin. Jeesus nostettiin ristin muotoisen‚tangon päähän. Hänet tehtiin meidän tähtemme synniksi. Hän otti meidän paikkamme Jumalan vihan kohteena. Kun näemme tehneemme syntiä, kadumme sitä ja katsomme syntimme keskeltä Kristukseen, tuo synti ei kadota meitä. Jumala antaa meille anteeksi kaikki synnit.

Kuvittele, miltä israelilaisista tuntui käärmeiden keskellä. Ei tuntunut siltä, että pelkkä kaukana loistavaan pronssikäärmeeseen katsominen voisi ketään auttaa tai parantaa. Kuitenkin, huolimatta käärmeistä, huolimatta huutavista lapsista, itkevistä vanhemmista ja kirvelevästä kivusta moni katsoi käärmeeseen ja parantui.

Mekin saamme kääntää katseemme olosuhteista Kristukseen. Tuntui miltä tuntui, me saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi. Olivat syntimme sitten suuria tai pieniä, Jeesuksen ristintyö riittää. Kun Sinä katsot eli uskot Jeesuksen sovitustyöhön, sinä pelastut ja synnyt uudesti. Sinusta tulee Jumalan lapsi. Jeesuksen sovitustyön varassa uskaltaa elää ja astua kerran Jumalankin eteen.

Jarmo Sormunen

Tämä on helmi Nuotan numerosta 11/2002.