Millainen on uskovan identiteetti? Raamattu antaa monia vastauksia tähän kysymykseen. Nuotta listasi niistä seitsemän.
1. Jumalan kuva
Heti Raamatun ensimmäinen luku paljastaa, kenen kaltaiseksi meidät on luotu: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi” (1. Moos. 1: 27). Siksi Luojassamme on paljon samaa kuin meissä luoduissa. Meillä on käsitys oikeasta ja väärästä, ja Jumala tuntee samoja tunteita kuin me: iloa, surua, kipua ja onnea.
Jumalan luomuksina olemme äärettömän arvokkaita ja ainutlaatuisia, koska ei ole toista samanlaista kuin sinä tai minä. Et ole virhe. Olet suuri ihme, taideteos!
2. Jumalan lapsi
Jumala on Taivaallinen Isämme, ja me uskovat olemme hänen lapsiaan. ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskoivat hänen nimeensä” (1. Joh. 1: 12). Vaikka olisimme kuinka vanhoja tahansa, meistä ei tule Jumalan äitiä tai kummisetää, vaan pysymme hänen lapsinaan.
Voimme lapsen lailla heittäytyä Jumalan syliin ja luottaa, että hän pitää meistä huolta. Hän ei hylkää meitä, vaikka mokaisimme miljoona kertaa. Omat isämme eivät aina osaa hyväksyä meitä, mutta Taivaan Isä osaa. Jumala on isienkin Isä.
3. Jumalan perillinen
”Jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta” (Gal. 4: 7).
Kun synnymme maailmaan, saamme ei-toivotun perinnön eli synnin taakaksemme. Onneksi Jeesus kuitenkin tuli maailmaan ja sovitti synnit puolestamme. Armon kautta saammekin perinnöksi ikuisen elämän taivaassa.
Jumala ei ole köyhä Isä, vaan rikas antaja, joka on luvannut meille uskoville perillisilleen kaikki taivaan aarteet. Me prinssit ja prinsessat olemme Kuninkaan valtakunnan perillisiä. Pidetään siis kiinni uskosta, koska hyvää kannattaa odottaa.
4. Jumalan palvelija
Jumala on pomomme, ja me olemme hänen palvelijoitaan, joille on uskottu maailman tärkein tehtävä. ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” (Matt. 28: 19).
Jeesuksen pelastustyö on parasta, mitä ihmiskunnalle on tapahtunut. Se jää monien kohdalla turhaksi, jos me uskovat emme kerro siitä eteenpäin.
Miksi Jumala on jättänyt jotain näin elintärkeää meidän syntisten varaan? Koska Jumala haluaa nähdä uskollisuutemme, alttiutemme ja sydämemme asenteen. Hän haluaa meidän rakastavan toisia ihmisiä kuin itseämme.
Jumala haluaa käyttää meitä, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Ollaan kuuliaisia Herrallemme, luottamuksen arvoisia palvelijoita.
5. Jumalan temppeli
”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!” (1. Kor. 6: 19–20)
Meidän puolustajamme ja johdattajamme Pyhä Henki on sisällämme. Pyhän Hengen kautta saamme tuntea Jumalan läsnäolon joka päivä.
Koska Pyhä Henki asuu meissä, meidän on pidettävä myös ruumiimme pyhänä samalla tavalla kuin koti pidetään puhtaana ja siivottuna. Pysytään erossa synnistä ja annetaan Pyhälle Hengelle tilaa muuttaa meitä enemmän Jumalan kaltaisiksi.
6. Suola ja valo
Vuorisaarnassa Jeesus vertaa uskovia maan suolaksi ja maailman valoksi (Matt. 5). Suola saa ruuan maistumaan, eli meitä ei ole tarkoitettu laimeiksi ja mauttomiksi Jeesuksen seuraajiksi, vaan ”maukkaiksi” ja rohkeiksi ihmisiksi, jotka uskaltavat olla ylpeitä uskostaan ja kertoa siitä muille.
Olemme myös valo tämän maailman pimeydessä vaeltaville ihmisille, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Meidän on mentävä heidän keskelleen ja näytettävä, mistä valo löytyy. Yksi ihminen voi tehdä paljon, sillä pienikin valo näkyy pimeydessä. Kokeile vaikka, mitä taskulamppu saa aikaan pimeässä huoneessa!
7. Jumalan rakastama
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa” (Joh. 3: 16). Jakeessa ei lue, että Jumala on rakastanut vain rikkaita tai vain laihoja tai vain kuuluisia tai vain lahjakkaita, vaan että Jumala on rakastanut maailmaa: sen jokaista ihmistä. Hän myös rakastaa meitä edelleen.
Jumala ei rakasta meitä siksi, mitä teemme tai osaamme, vaan koska hän on Jumala. Hän haluaa rakastaa meitä ja on päättänyt rakastaa, vaikka loputtomasti rikomme häntä vastaan.
Mikään ei voi horjuttaa Jumalan päätöstä. Ihmisten rakkaus loppuu ja katoaa, mutta Jumalan pysyy. Hänen sydämensä on täysin ja ikuisesti sinun.
Teksti: Susanna Sarimaa
Kuva: Carolina Farion
Artikkeli on arkiston helmi Nuotasta 4/2010. Lue juttu sekä koko lehti täältä!