Helmi: Jeesuksen homma

Helmi: Jeesuksen homma

Jeesus tuli kuolemaan syntiemme tähden, jotta me saisimme ikuisen elämän. Oletko kuullut tämän ennenkin? Sitä opetetaan maamme seurakunnissa ja herätysliikkeissä, raamattukouluissa ja ripareilla. Joten todennäköisyys on suuri, että olet joskus tähän väittämään törmännyt. Ja se on sitä paitsi täysin totta. Mutta se ei ole koko totuus. Jeesuksen tehtävä oli vielä suurempi.

Jotta voisimme ymmärtää Jeesuksen tehtävää maan päällä, meidän on palattava alkuun, tarkemmin sanottuna luomiskertomukseen. 1. Mooseksen kirjassa puhutaan siitä, että Jumala loi maailman, ja että ”se oli hyvää”. Kaikki oli hyvää. Ensimmäiset ihmiset, mies ja nainen, elivät Jumalan kasvojen edessä ja kävivät joka ilta hänen kanssaan iltakävelyllä puutarhassa. He jakoivat kaiken keskenään ja elivät avoimina toisilleen.

Syntiä ei ollut, ei sairautta eikä kuolemaa. Ihmiset hallitsivat maata, niin kuin Jumala oli heille sanonut. He olivat kuin kuningas ja kuningatar täydellisessä maailmassa – Jumalan valtakunnassa.

Sitten tapahtui jotakin, jonka seuraukset tunnemme vielä tänäänkin. Ihminen rikkoi Jumalaa, kuningasten kuningasta, vastaan. Ihminen rikkoi Jumalan liiton ja luovutti viholliselle, Saatanalle, kruununsa ja valtansa maan päällä. Ja näin Jumalan luomassa maailmassa ihminen liittyi kapinaan luojaansa vastaan.

Me olemme tottuneet kutsumaan tätä kapinaa synniksi. Tämä kapina toi maailmaan paitsi välirikon ihmisen ja Jumalan välille myös kuoleman, sairauden ja välirikon ihmisten välille. Mies ja nainen tunsivat ensimmäistä kertaa häpeää toistensa edessä, ja tämä sai heidät piiloutumaan toisiltaan ja Jumalalta. Jumalan liiton yhteydessä lausuma kirous ”…mutta sinä päivänä, jolloin siitä [puusta] syöt, olet kuoleman oma.” (1. Moos. 2: 17) kävi toteen. Mies ja nainen karkotettiin puutarhasta, Jumalan valtakunnasta, ja he joutuivat kirouksen alaisiksi. Jumalan vihollinen, jota kutsutaan Saatanaksi, sai uuden nimen: ”tämän maailman ruhtinas” (jolla hänet tunnetaan myös Uudessa testamentissa, esim. Joh. 12: 31).

Ihmisten surkea tarina

Masentava tarina, eikö vain? Niinhän se olisikin ollut, jos se olisi loppunut tähän. Jumalalla oli suunnitelma: Jumalan valtakunta (herruus) palautetaan maan päälle, ja hänen liittonsa ihmisen kanssa uudistetaan. Raamatun kertomus voidaan kiteyttää näihin kahteen ilmaisuun: ”Jumalan valtakunta” sekä ”Jumalan liitto”. Mutta siitä lisää joskus myöhemmin.

Lyhyesti voidaan todeta, että koko Vanha testamentti (sana ”testamentti” tarkoittaa liittoa) kertoo Jumalan suunnitelman toteutuksesta ja siitä kuinka Jumala valmistelee valtakuntansa palauttamista. Tähän kohtaan sopisi jokin majesteettinen elokuvamusiikki. Nyt nimittäin Jeesus astuu kuvaan ensimmäistä kertaa.

Jumala toteuttaa ikivanhan profetian, jota taivaissa juhlistetaan mahtavien enkelibailujen kera. Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala sanoo käärmeelle: ”Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille, ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.” (1. Moos. 3: 15). Enkelit, nämä maailmanhistorian suuret todistajat, sen tietävät: Jumala on tehnyt naisen raskaaksi, ja nainen on synnyttänyt pojan. Tämä poika on kasvanut mieheksi ja on valmis toteuttamaan elämäntehtäväänsä – hän on iskevä käärmeen pään murskaksi.

Jeesus aloittaa julkisen työnsä julistamalla: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1: 15). Huomaatko? Jumalan valtakunta. Kreikan sana ”basileia”, valtakunta, kertoo kahdesta asiasta. Se kertoo vallasta ja auktoriteetista, ja alueesta. Jeesus sanoo siis, että Jumalan valta on palaamassa maan päälle.

Mitä sitten tämä ”Jumalan valtakunta” tarkoittaa? Katsotaan mitä Jeesus seuraavaksi tekee: Hän ajaa ulos saastaisia henkiä. Hän parantaa sairaita. Hän ruokkii ihmisiä ja huolehtii heistä. Hän antaa synnit anteeksi ja puhuu anteeksiantamuksesta ihmisten välillä. Hän opettaa ihmisiä rukoilemaan ja kutsumaan Jumalaa nimellä ”Isi”. Jumala ei ole vain Isä (sinänsä jo riittävän häkellyttävä ajatus), vaan tuttavallinen Isi, arameaksi ”Abba”.

Ennen kaikkea hän puhuu valtakunnasta, Jumalan vallasta. Sana ”valtakunta” esiintyy yli 100 kertaa Uudessa testamentissa; se on selvästi yksi Raamatun pääteemoista.

Käärmeen pää murskaksi!

Mutta Jumalan valtakuntaan liittyy vielä yksi asia. Siellä ei ole kuolemaa. Jeesus herättää ihmisen kuolleista. Lopuksi hän antaa elämänsä meidän puolestamme. Hän ”iskee käärmeen pään murskaksi”, voittaa kuoleman ja Saatanan, paikassa jonka nimi on Golgata – pääkallopaikka. Voittaessaan kuoleman hän antaa meille elämän.

Jeesus ei siis tullut pelkästään korjatakseen suhteemme Jumalaan, vaikka se ehkä on näistä asioista tärkein. Mutta Jumalan valtakuntaan kuuluu niin paljon muutakin. Jumalan valtakunnan palauttaminen maan päälle oli Jeesuksen päätehtävä. Ja mielenkiintoista tässä on se, että hän lähetti meidät edustamaan häntä, Kuningasta, ja hänen valtakuntaansa.

Jeesus opettaa opetuslapsilleen (ei vain 12 ensimmäiselle, vaan 72:lle, laajemmalle joukolle, johon tietyssä mielessä voimme laskea itsemmekin): ”Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle’” (Luuk. 10: 8).

Haluan vielä lopuksi kiinnittää huomiosi yhteen sanaan: ”Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.” Jumalan valtakunta on täällä, mutta ei vielä täysin. Ennen Jeesuksen paluuta tulemme vielä näkemään sairautta, kuolemaa, syntiä ja paholaisen valtaa. Mutta meidät on kutsuttu seuraamaan Jeesusta; parantamaan sairaita, ajamaan pois pahoja henkiä, julistamaan syntien anteeksiantamusta ja -antamista. Näin Jeesus teki, ja siihen hän meidät valtuutti ja lähetti. Me olemme valtakunnan lähettiläitä.

Tiivistäen: mikä on Jeesuksen tehtävä

  • Jeesus tuli korjaamaan ihmisen suhteen Jumalaan.
  • Jeesus tuli korjaamaan ihmisten suhteet toisiinsa.
  • Jeesus tuli voittamaan kuoleman.
  • Jeesus tuli parantamaan sairaudet.
  • Jeesus tuli syöksemään ”tämän maailman ruhtinaan” vallasta.

 

Christoffer Perret
blog.perret.nu
Kuva Johanna Hakkari

Aiheeseen liittyvää: