Kerrostalossa räjähtää kotitekoinen pommi. Viaton ohikulkija saa ostoskeskuksessa puukon selkäänsä. Perheen pää purkaa ahdistustaan hakkaamalla puolisoaan ja lapsia…Pala suomalaista arkea ei ole aina kaunista kuultavaa.
Tiedotusvälineet suoltavat uhkakuvia, ja puskaradio tietää kertoa oman kaupungin kauhuista. Pahimmassa tapauksessa vaarat ovat ihan lähellä: koulussa kavereiden jatkuva pilkka satuttaa, eikä kotiin uskalla mennä. Hullun maailman pyörteissä elämä voi pelottaa. Epävarmuuden keskellä jokainen kaipaa turvaa. Mutta mihin tai kehen voi luottaa? Missä on todellinen turvapaikka?
Joku luottaa turvamiehiin ja poliiseihin, toinen laskee omaisuuden varaan. Kolmas takertuu läheisiin ihmisiin, jotka hekin voivat pettää. Ihminen yrittää tavalla tai toisella kasata ympärilleen suojamuurin, mutta viime kädessä hän ei voi itseään suojella.
Elämän myrskyissä apua saa ja täytyy hakea. Avuntarjoajia on onneksi olemassa: poliisin tehtävänä on suojella fyysisiltä vaaroilta. Auttavassa puhelimessa vastaa luotettava aikuinen. Myös seurakunnasta saa tukea ja turvaa.
Paras apu kaikenlaiseen hätään löytyy Raamatusta. Kaiken epävarmuuden keskellä kristityn ei tarvitse pelätä. Missään ei ole yhtä turvallista kuin koko maailmankaikkeuden luojan luona.
Teksti: SINIKKA HEISKANEN
Kuva: SAIJA TIILIKAINEN
Tämä artikkeli on arkistojen helmi Nuotasta 11/2003.