Käsittämättömän kovan menon omaava HB-bändi on tehnyt keikkaa niin isoilla festareilla kuin paikoissa, joihin järjen mukaan ei pitäisi viiden ihmisen mahtua soittamaan.
Mitä tämän ’’täysillä keikalla kuin keikalla’’ -bändiin kuuluvien Johanna Aaltosen ja Antti Niskalan elämään on mahtunut? Nuotta kävi kuuntelemassa mukaansatempaavan keikan, ja sai keikan jälkeen haastatella laulaja Johannaa ja pianisti Anttia.
Ilta Riihimäen lähellä, Lopella, kului mukavasti lokakuun alussa HB:n keikalla. Sali täyttyi paikallisista nuorista, ja paikalla oli myös vierailemassa rippikoululaisia. HB:n keikka sujui mahtavissa tunnelmissa, mutta nyt se on ohi.
Backstagella Johanna istuu musiikkikamalaatikon päällä. Katse kiinnittyy Johannan erilaisiin ketjuihin ja koruihin sekä mustiin vaatteisiin. Antti puolestaan on pukenut ylleen mustan huivin, farkut ja muuta mustaa vaatetusta. Mukavan tuntuinen hemmo Antti Niskala laittaa kannettavansa syrjään ja keskittyy haastatteluun.
Radikaalisti uskossa
HB:lla on selkeä sanoma kappaleissaan. Mitä Antti, yhtyeen hengellisten kappaleiden tekijä, sanoo syyksi siihen?
− Se johtuu varmaan siitä, että oma uskonelämä on ollut niin radikaalia. Kun tulin uskoon, halusin mennä kadulle evankelioimaan.
Minuun ei ole ikinä iskenyt vihjaileva gospel. Siksi me emme tee sellaista, Antti avartaa asiaa.
− Pidän Lasse Heikkilän Gospel Powerista, siinä on oikeaa meininkiä. Minulle on tärkeää, että sanoituksilla on merkityksensä jollekin. Emme kuitenkaan dissaa ketään, eli en tarkoita, että toisenlainen gospel olisi huonoa, mies korjaa sanansa.
Antti Niskalan aika ei suinkaan ole aina kulunut sanoitusten parissa. Niskala on harrastanut muun muassa salibandya ja on ollut kova jätkä käymään salilla.
Uskonsa alkuaikoina Antti ajatteli tietävänsä uskosta kaiken ja tunsi vetoa evankelistan hommaan, mutta kokee nyt kutsumuksensa muokkautuneen toisenlaiseksi.
− Tahdon rohkaista uskovia ja kertoa heille, mitä olen oppinut mun möhlimisten kautta, Antti naurahtaa.
Johanna Aaltosen tarina on ollut toisenlainen.
− Kun tulin uskoon, en tiennyt uskonasioista mitään, mutta olin innokas kuulemaan lisää. Koen, että mun paikka on olla nyt tässä, missä olen. Toivon, että voisin tehdä osani siinä, että joku tulisi uskoon.
Bändillä on tehtävä
Mikä on HB-bändin tehtävä? Johanna vastaa heti, että kyllä se on evankeliointi! Siihen Antti lisää pohtivan ilmeen kera, että bändin tehtävänä on myös kirkastaa Jeesusta ja palvoa Jumalaa.
Monipuolista musiikkia soittaneen bändin jäsen Johanna sanoo bändielämän olleen kuin avioliitto. Siihen kuuluvat reippaat ylä- ja alamäet.
− Paitsi, että me ei olla luvattu rakastaa toisiamme myötä ja vastoinkäymisissä. Mutta meillä riitelee asiat, eivät ihmiset, Antti lisää ja Johanna nauraa kommentille.
− Meidän bändissä ei ole diktaattoria, siinä mielessä tämä homma on aika demokraattista. Tosin minä olen usein se, joka pistää asioita alulle, Antti avartaa bändin alun maailmaa jatkaen:
− Bändin toiminta alkoi silloin, kun me poikien kanssa soitettiin yhdessä ja päätettiin pyytää Johanna bändiin mukaan. Aluksi HB ei ollut HB, vaan me säestettiin messuja ja muita sellaisia. Ja ollaan me tehty keikkoja sellaisissa paikoissa, mihin ei viiden ihmisen pitäisi järjen mukaan mahtua. Silloin joku saattoi soittaa jopa toisessa huoneessa.
Seurakunta kantaa kutsumusta
− On nuo aikataulut vaikeita, kertoo Antti kokemuksesta. Johanna Aaltonen myöntelee perässä.
Aika menee Antilla perheen kanssa ja kummatkin, Johanna ja Antti, käyvät seurakunnan touhuissa
mukana.
Johannaa miellyttävät enemmän solutyyppiset pienet kokoontumiset, joissa luetaan Raamattua ja rukoillaan yhdessä, kun taas
Antti nauttii olostaan nuortenilloissa omalla kotipaikkakunnallaan.
Aina elämään ei ole heillä kuulunut seurakunta ja usko. Johanna kertoo miettimättä sekuntiakaan:
− En ole aina ollut uskossa, tulin uskoon pääsiäisenä 2003. Usko muutti Johannan elämän, huonoja asioita jäi pois, ja oli iso juttu ymmärtää Raamattua.
Antti on aina ollut kiinnostunut uskonasioista.
− Minulle usko on tullut enemmänkin pikkuhiljaa ja vaihdellut kausittain.
Teksti ja kuvat Joanna Rönkkö
Tämä artikkeli on arkistojen helmi Nuotasta 11/2009. Lue koko lehti netissä!
Muista myös, että paras tapa lukea Nuottaa on tilata lehti tilauspalvelustamme!