Oletko miettinyt, kuinka arvokas oikeasti olet? Jos kaulaasi ripustettaisiin hintalappu, kuinka suuri lukema siinä olisi? Maailma on täynnä arvomme ja hintamme mittaajia. Koulu laittaa meidät selkeään järjestykseen lukuaineiden keskiarvon perusteella. Harrastukset, punttisali, kaveripiirimme, kaikki meitä ympäröivä mittaa arvoamme. On tärkeää, miltä näytämme, millaisia vaatteita käytämme, mitä syömme ja juomme. Kaikki vaikuttaa arvoomme maailman silmissä.
Arvomme ja hintamme eivät löydy kuitenkaan tvsarjojen maailmasta, eivät elokuvista, eivät nuorten lehdistä tai edes Henkan ja Maukan tai jonkin muun muotiliikkeen katalogista. Arvomme ei perustu siihen, mitä osaamme tai mihin pystymme.
Arvomme perustuu siihen, mitä me olemme Kaikkivaltiaan Jumalamme, Luojamme silmissä. Raamattua lukiessa salaisuus paljastuu nopeasti. Luomiskertomus huipentuu siihen, kun Jumala muovaa savesta oman kuvansa. Jumala halusi maailmaan jonkun, jolla on erityisasema; jonkun, joka pitää huolta kaikesta täällä, ja siksi Hän muovasi savesta ihmisen käyttäen itseään mallina.
Tämän jälkeen tapahtui jotain todella huikeaa. Jumala puhalsi savesta valettuun kuvaan oman henkensä. Niin tämä savesta muovailtu kuva alkoi elää, hengittää, kävellä ja juosta. Jotain korvaamattoman arvokasta oli syntynyt: oli syntynyt Jumalan kuva.
Minua ei myydä halvalla
Tämä Jumalan puhaltama henki sieraimissamme seikkailemme täällä Jumalan kuvina, Hänelle korvaamattoman arvokkaina ja äärettömän rakkaina. Pieni vilkaisu peiliin saa meidät usein epäilemään tätä totuutta: ”Minäkö muka korvaamattoman arvokas? Minäkö Jumalan kuva? Kuka minusta välittää?” Synkät ajatuksemme saavat tiettyä tukea Raamatustakin. Kun luemme luomiskertomusta pari lukua eteenpäin, törmäämme siihen, että ihminen lankesi syntiin. Jumalan kuva turmeltui, meistä tuli syntisiä ja pahoja.
Raamatun lukemista kannattaa kuitenkin jatkaa vielä pidemmälle. Synti turmeli meidät, mutta jotain tärkeää jäi jäljelle. Jäljelle jäi Jumalan rakkaus ja samalla meidän arvomme. Olemme Jumalalle niin tärkeitä, että hän käynnisti pelastussuunnitelman. Raamattu sanoo, että meistä on maksettu kallis hinta, ja se on totta. Jumala uhrasi oman poikansa vain siksi, että me olemme hänelle niin rakkaita ja arvokkaita.
Jumalan rakkaus ei paljon lohduta silloin, kun omaa kuvaa katsoessa vessan peili näyttää Linnanmäen Vekkulan peiliseinältä. Kaverit jättävät välitunnilla kokonaan sivuun. Ainoa saatu palaute on pilkallinen sana tai pahemmassa tapauksessa lyönti tai potku. Kuinka voin kokea olevani arvokas silloin, kun kotona minulle todetaan, etten ole minkään arvoinen, ja huomaan aina jääväni ympäristön tallaamaksi. Huono palaute ympäristöstä syö itsetuntomme ja saa meidät luulemaan olevamme muita huonompia.
Verratessamme itseäm me muihin olemme varmasti epäreiluja itsellemme. Meissä kaikissa on kaksi puolta. Kirkas puoli on se, johon kuuluvat roolit ja mallit ja jonka mukaan me hoidamme päivän rutiinit. Haluamme näyttää vahvoilta voittajatyypeiltä. Koulussa, kaveripiirissä ja harrastuksissa näytämme persoonamme kirkkaampia puolia.
Meissä on myös himmeämpi puoli, sillä kannamme sisällämme myös pelkoa, epävarmuutta ja omia heikkouksiamme, jotka pyrimme salaamaan suurelta yleisöltä. Omat salaisuutemme tuntevat vain läheisimmät ystävämme ja perheen jäsenet, ja joskus edes he eivät tiedä kipeämpiä puoliamme. Kun vertailemme itseämme muihin, näemme himmeät puolemme, kun taas kaverissa kiinnitämme huomiota vain hänen kirkkaisiin puoliinsa. Huomaa, että kaverisi saattaa ajatella samoin katsoessaan sinua.
Maailman paras paikka
Kipeän elämän keskellä kärsimme omista heikkouksistamme ja kipeistä kohdistamme. Maailman viesti on selkeä: Älä välitä. Yritä vain olla kaunis ja rohkea, suuri ja vahva. Luota sisäiseen sankariisi ja omaan vahvuuteesi. Tsemppaa ja jaksa. Pieni ihminen joutuu tässä sekamelskassa helposti päästään pyörälle. Miten jaksan ja miten kestän, kun itsetuntoni on heikko?
Silloin on mahtava tietää, että minua väheksyvä maailma on väärässä, minä olen korvaamattoman arvokas, olen tärkeä ja ainutlaatuinen. Minua rakastetaan. Maailmassa on oikeasti aina yksi paikka, jossa olen aivan ykkönen. Se paikka on Kaikkivaltiaan Jumalan silmien alla.
Armo ei lopu ikinä
Siellä viihtyi vanha Paavalikin. Hän kertoi kärsivänsä jostain suuresta ongelmasta, joka söi miestä toden teolla. ”Olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, saatanan enkeli rusikoi minua”, todistaa Paavali Toisessa korinttilaiskirjeessä. Paavali pyysi kolme kertaa Jeesukselta, että tämä ottaisi pois hänen ongelmansa. Jeesus vastasi: ”Minun armoni riittää sinulle.” Sama totuus on totta meillekin: Hänen armonsa riittää.
Armo on juuri tätä. Sinun ei tarvitse yrittää, pärjätä, kelvata tai tsempata, vaan Kaikkivaltiaan edessä yksin armo riittää. Olet luomisen perusteella Jumalalle arvokas ja ristin työn perusteella sinusta on maksettu kallis hinta. Olet ainutlaatuinen, armahdettu Jumalan lapsi, ja saat elää sellaisena kuin olet elämää omalla paikallasi, vapaana ja korvaamattoman arvokkaana ihmisenä, koska armo riittää aina.
Juha Heinonen
Kuva SXC / Kat Callard
Tämä arkiston helmi on poimittu Nuotan numerosta 2/2006. Lue koko lehti täältä.