Helmi: Antero toivoo uskon konkretisoituvan elämässään

Helmi: Antero toivoo uskon konkretisoituvan elämässään

Arkistoista poimittu Antero Mertarannan haastattelu kertoo urheiluselostajan ajatuksia raamatusta ja pyhästä maasta.

Antero Mertarantaa kuullaan taas keväällä (2009) useassa suomalaisessa kodissa. Mertarannan elämässä on kuitenkin muutakin kuin selostaminen. Usko on kulkenut hänen mukanaan läpi elämän.

Tämän Nuotan ilmestyessä on käynnissä jääkiekon MM-kisat ja takana SM-liigan finaalit. Jääkiekon ystäviä siis hemmotellaan. Mertarannalle kevään eteneminen tietää kuitenkin kiireitä työrintamalla.

– Kaikki jääkiekon ystävät odottaa, että tulisi jännät kisat ja hyviä pelaajia paljon. Ja tietysti ainahan kaikki suomalaiset toivoo Suomen menestystä, Mertaranta kuvailee odotuksiaan.

Suuria yllätyksiä hän ei kuitenkaan usko tulevan, mitalista kamppailevat maat kun ovat vuosi toisensa jälkeen samat.

Pienen pojan innolla

Mertaranta on päätynyt selostajaksi puolivahingossa. Opettajaksi kouluttautunut musiikkimies on aina esiintynyt paljon sekä seurannut urheilua koko ikänsä. Hänelle tarjoutui tilaisuus selostamiseen radiossa, ja ammatti tuntui omalta jutulta.

– Ajatukset lentelee välillä aika villisti. Mussa on osa karjalaista verta, on rohkeus tehdä asioita. Lisäks mä luen, kuuntelen paljon… Se on monien tekijöiden summa, mitä milloinkin putkahtaa päähän, Mertaranta pohtii.

Kisoihin valmistautuminen on raakaa työtä. Mertaranta seuraa paljon urheilua, hänen on tunnettava laji, säännöt, urheilijat, valmentajat… Työ painottuu iltoihin ja viikonloppuihin. Freelancerina toimiva Mertaranta pystyy kuitenkin säätelemään työaikojaan, ja hän nauttii työstään.

– Parasta on se, että saan tehdä töitä asian parissa, josta tykkään. Edelleen saa semmosta pienen pojan nautintoa siitä, mitä tekee.

Usko tuo rauhaa

Mertaranta ei ole siviilissä se henkilö, jona Suomen kansa hänet tuntee. Työssä hän on impulsiivinen ja innostuu helposti, työn ulkopuolella Mertaranta taas nauttii rauhasta, omissa oloissa olemisesta ja harrastuksista.

– Mussa asuu kaks eri puolta. Ne ei oo millään tavalla ristiriidassa, en mä näyttele töissä. Mutta on harhakuvitelmaa, että ihmiset on samanlaisia töissä ja vapaa-aikana. Se kannattais jokaisen jo pikkuhiljaa ymmärtää, Mertaranta toteaa.

Mertaranta on saanut kasvaa uskovassa perheessä ja kokee sillä olleen suurta merkitystä.

– Usko on toisten ihmisten huomioonottamista, ymmärtämistä ja hyväksymistä. Se on kulkenut ja kulkee edelleen mun mukana. Mertaranta näkee, että usko tuo ihmisten elämään rauhaa, joka monesti on hukassa.

– Uskonto mielletään liian usein kummalliseksi kokemiseksi. Tavallisessa elämässähän se pitää konkretisoitua, mitä sä elämisestä ja toisesta ihmisestä ajattelet, Mertaranta pohtii.

Hänelle usko on tukipilari, josta useat hänen ajatuksensa kumpuavat.

Ripari Raamatun maisemissa

Mertaranta on käynyt rippikoulun Israelissa.

– Niille nuorille, jotka oli ensimmäistä kertaa siellä, se oli ainutkertainen kokemus ihan varmasti. Pääsi kulkemaan Raamatun tapahtumapaikoilla.

Mertarannalle Israel oli ennestään tuttu maa, sillä hänen isänsä toimi matkaoppaana siellä. Mertaranta oli pohtinut henkilökohtaisesti uskoa jo ennen riparia, joten hänelle riparilla ei ollut vastaavaa merkitystä kuin nuorille yleensä.

– Nuoret yleensä joutuu riparilla ensimmäistä kertaa punnitsemaan ja pohdiskelemaan asioita. Ripari ei kääntänyt mun elämäni latua mihinkään suuntaan. Se tavallaan jatkui siitä eteenpäin.

Huoli lähimmäisestä

Israelista on tullut Mertarannalle tärkeä paikka omien kokemuksien, historian sekä Raamatun kautta. Hän seuraa uutisointia Israelista murheellisena siitä, etteivät asiat ole muuttuneet mihinkään.

– On surullista, että on edelleen tahoja, jotka eivät halua eivätkä voi tunnustaa Israelin olemassaoloa, ja että se aina saa tämmösen lopputuloksen. Puolin ja toisin ruvetaan kahakoimaan siellä.

Mertaranta toivoisi uutisointiin kuitenkin objektiivisuutta. Hän matkusteli Israelissa 60–70-lukujen vaihteessa, jolloin tilanne oli erittäin kuuma.

– On täysin virheellinen kuva, että elämä siellä olis jatkuvaa varuillaoloa ja kahinaa palestiinalaisten kanssa, Mertaranta muistuttaa.

Toisten kunnioittamisen ja ymmärtämisen lisäksi usko näkyy Mertarannan elämässä huolena sekä Suomen että ulkomaiden tapahtumista.

– Se on mulle iso kysymys. Siinä usko näkyy varmasti pitkälle.

Teille lukijoille Mertarannalla on vielä terveisiä:

– Eläkää ihmisiks ja kasvakaa aikuisiks oikealla tavalla!

Teksti: Saara Räty
Kuva: Martti Pyykönen 

Tämä on arkistojen helmi Nuotan numerosta 05/2009. Voit tilata Nuotan tilauspalvelusta.