Millaista taivaassa on? Nuotta tutki Raamattua ja otti selvää.
Marraskuun harmaus on raskasta, koska sininen taivas ja keltainen aurinko saattavat kätkeytyä koko kuukaudeksi. Silloin joutuu uskomaan siihen, että aurinko on, vaikka sitä ei näkisikään. Aurinko kuitenkin paistaa – sen tiedämme – sillä elämä maapallolla loppuisi noin kahdeksan minuutin kuluttua auringon sammumisesta. Kuitenkin auringon olemassaolo saattaa tuntua epäuskottavalta, kun sitä ei ole viikkoihin näkynyt. Taivas kristityn määränpäänä tuntunee vieläkin kaukaisemmalta ja merkityksettömältä. Se johtuu osin siitä, että käsityksemme arvokkaasta ovat vääristyneet. Taidamme olla taipuvaisia pitämään näkyvää ja katoavaa arvokkaana ja näkymätöntä ja ikuista arvottomana. Taivas onkin vastakohta ajallisille arvoillemme.
Taivas kristityn kotina saattaa tuntua kovin vieraalta siksikin, ettei kukaan ole tullut kertomaan, millaista siellä on. Meillä on jokaisella oma kuvamme siitä, millainen on taivas. Raamatussakin puhutaan taivaasta kielikuvin. Taivaan arkkitehtuurista kerrotaan, että se on neliön muotoinen kaupunki, joka on 12 000 kultaista ruokomittaa pitkä ja yhtä leveä. Siten kaupungin sivu on noin 2300 km pitkä ja näyttäisi siltä, että taivas on 16 kertaa Suomen kokoinen alue. Tosin on hyvä muistaa, että mitat ovat kuvainnollisia ja niiden tarkoitus on korostaa taivaan kaikinpuolista täydellisyyttä ja ihanuutta. Taivaasta puhutaan uutena Jerusalemina, jota ympäröi jaspiskivimuuri, jossa on 12 helmiporttia. Sen kadut ovat kultaa ja ne hohtavat kristallinkirkkaina. Energiakysymys ei vaivaa taivaankansalaisia, sillä siellä ei tarvita lamppujen valoa, vaan Jumalan kirkkaus valaisee.
Koti kunnossa
Jokaiselle taivaan asukkaalle on varattuna oma soppi. Jeesus sanoi, että hän valmistaa itse asuinsijan seuraajilleen Taivaan kotiin. Kun ihminen muuttaa, hän joutuu totuttelemaan pitkään uuteen ympäristöön. Taivaan kodissa tuntuu heti kodikkaalta, koska siellä ihminen tunnetaan ja häntä rakastetaan. Sinne hän on lämpimästi tervetullut. Taivas on kristityn koti, sillä täällä maailmassa kristitty elää muukalaisena. Myös repsahtanut kroppa muuttuu paremmaksi kodiksi. Paavali kutsuu ylösnoussutta ruumista hengelliseksi ruumiiksi, joka on kirkastettu. Ylösnousemusruumis on jokaiselle varattu perintö, joka ei kuihdu, turmellu eikä tahraannu. Erityisyydestäään huolimatta se on tunnistettava. Ajatus tunnistettavuudesta perustuu siihen, että opetuslapset tunnistivat Jeesuksen ylösnousemusruumissaan. Meidät voidaan tunnistaa, vaikka emme fyysiseltä olemukseltamme olisikaan aivan samanlaisia. Yksikään taivaan asukas ei ole sairas eikä kukaan ikinä kuole.
Kaikki fyysinen ja psyykkinen kärsimys on ikuisesti ohi. Jumala on itse pyyhkivä taivaassa ihmisten kaikki kyyneleet. Jumala parantaa siellä kaikki kivut ja säryt, joita elämän matkalta on saatu. Uusia kyyneleitä ei enää vuoda, sillä ihmiset saavat nähdä Jumalan kasvot. Se on ihmiselle täydellinen levon olotila.
Ekumeeniset jamit
Taivaassa asustaa valkoisiin puettu joukko. He ovat saaneet syntinsä anteeksi ja heidän pyhyytensä on nyt täydellistä, sillä taivaassa ei ole syntiä. Siellä ei tehdä syntiä, koska sitä ei voi tehdä. Siellä ei kukaan tunne katumuksen tuskaa, eikä kärsitä pahasta omastatunnosta. Koska syntiä ei ole, ihmisten väliset erot ovat kadonneet. Siellä köyhät, rikkaat, arvostetut, halveksitut, naiset, miehet, lapset ja aikuiset ovat yhtä. Rotuviha on poissa ja täydellinen ekumeeninen juhla on menossa, sillä paikalla on ihmisiä kaikista kansoista, kieliryhmistä ja kristillisistä kirkkokunnista. Tämä joukko viettää taivaallista jumalanpalvelusta, jossa veisataan uutta virttä. Se virsi ei vingu tutussa poljennossa, vaan se on taivaallista musiikkia, jonka luoja on Jumala itse. Se virsi on lakkaamatonta kiitosta siitä, että Jumalan armo vei perille taivaaseen.
Yllätyslahjat Jumalalta
Taivas ei ole vain yhteisöllistä olemista, vaan jokainen huomioidaan erikseen. Silloin jokainen saa tuntea, että Jumala on rakastanut juuri häntä aivan erikoisesti, eikä kukaan ole lähempänä Jumalaa kuin juuri hän. Kuten antiikin urheilijat tekivät kaikkensa saavuttaaksensa maalissa voittajan laakeriseppeleen, taivaassa Jumala antaa omilleen elämän kruunun, joka on Jumalan erityinen kunnianosoitus pelastetulle ihmiselle. Kruunu on korkean arvon merkki. Taivaan kansalaiset saavat myös valkoisen kiven. Tämä kuva on otettu antiikin kreikkalaisesta oikeuskäytännöstä: vapautustuomion saanut sai valkoisen kiven. Tähän kiveen jokaiselle taivaassa kirjoitettu nimi, joka on uusi ja arvoituksellinen. Raamatussa kaikilla ihmisten nimillä on oma merkityksensä. Nimenmuutos merkitsee käännekohtaa ihmisen elämässä ja uuteen nimeen sisältyy uusi ominaisuus.
Taivasta arjessa
Taivaassa katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen. Se tarkoittaa kuoleman loppua. Nuorta ja vanhusta
yhdistää taivasikävä; se tarkoittaa sitä, että ihmisen tekisi mieli jo siirtyä Jumalan luo. Nuoret harvemmin puhuvat tästä ikävästään, vaikka kokevatkin sitä. Elämän ruuhkavuosissa taivaan todellisuus saattaa hämärtyä, kun almanakan herruudesta joutuu päivittäin taistelemaan. Kaipuu taivaaseen saattaa silloinkin syttyä esimerkiksi silloin, kun joku läheinen kuolee. Suru tekee tilaa iankaikkisuusasioiden ihmettelemiselle. Myös elämän vaikeudet voivat raivata tätä maaperää ihmisen sydämeen. Taivasta voi haaveilla rohkeasti myös suurimman ilonsa hetkillä, sillä syvinkin riemu on vain aavistus taivaan karkeloista.
Kirjallisuutta: K.Scott Oliphint &
Sinclair Ferguson, Millaista on taivaassa.
Uusi Tie.
Minna Snellman
Fredrik Wislöff, Taivas. SLS.
Tämä artikkeli on arkistojen helmi Nuotasta 11/2002. Lue koko lehti netissä!
Muista myös, että paras tapa lukea Nuottaa on tilata lehti tilauspalvelustamme!