Helmi: Salatusta näkyväksi

Helmi: Salatusta näkyväksi

 Botswanassa eräät lähetit ihmettelivät, miksei maassa ole vammaisia ihmisiä. Asiaa lähdettiin tutkimaan ja selvisi, että vammaisia kyllä oli, mutta heidät kätkettiin.

Uskomukset siitä, että vammaisuus on pahojen tekojen tai kirouksen aiheuttamaa, johtaa kehitysvammaisuuden, sokeuden tai kuurouden salaamiseen vielä tänäkin päivänä liian monessa muussakin maassa. Vammaiset ihmiset koetaan vähäarvoisemmiksi, mikä estää heitä monesti vammaakin enemmän kouluttautumaan ja osallistumaan yhteisöönsä.

Suomen Lähetysseura yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa tekee työtä vammaisten parissa monipuolisesti: kouluttamalla, järjestämällä työpajoja, tukemalla kummityön kautta ja kuntouttamalla. Todella tärkeänä he kokevat ihmisten asenteiden muuttamisen vammaisia ja vammaisuutta kohtaan. Esimerkiksi Tansaniassa Lushoton vammaisten lasten koulun työntekijät kiertävät lähialueen kyliä kohdaten vammaisia lapsia ja nuoria sekä heidän perheitään kertoen koulutuksen mahdollisuuksista, kaikille yhtenäisistä oikeuksista ja tavoista kuntouttaa. Käytännön apu ei kuitenkaan riitä ilman valtion tukea. Vaikka suurin osa maailman maista onkin allekirjoittanut YK:n ihmisoikeuksien julistuksen, jossa todetaan vammaisilla ihmisillä olevan samat oikeudet kuin muillakin, niin käytännössä asian edistämiseksi ei toimita.

– Tärkeää on innostuttaa paikallisviranomaisia näyttämällä esimerkkiä ja puhumalla vammaisten oikeuksien puolesta, toteaa Leena Korpivaara, Suomen Lähetyseuran kehitysyhteistyökoordinaattori. Usein kuitenkaan edes vammaiset tai heidän läheisensä eivät tiedä oikeuksistaan. Jopa vammaisten etuja ajavat järjestöt voivat olla tietämättömiä, eikä erityisosaaminen monissa kehitysmaissa ole kehuttavalla tasolla. Siksi esimerkiksi viittomakielen opettajien kouluttaminen on tärkeää.

Jokaisen lahjat käyttöön

Vammaiset ihmiset pystyvät paljon enempään kuin heidän läheisensä tai edes he itse uskovatkaan, siksi Lähetysseura haluaakin kannustaa heitä toimimaan itse.
– On hyödyllisempää opettaa elämänhallinnan taitoja kuin tehdä arkipäivän askareet heidän puolestaan. Lähdemme periaatteesta, että vammaiset ovat itsessään toimijoita, joilla on paljon annettavaa, Korpivaara tiivistää.

– Menetämme paljon, jos emme anna heille mahdollisuutta käyttää lahjojaan.

Kuurot ja sokeat opettajat sekä papit ovat yhteisössään esimerkkejä siitä, kuinka vammaisuus ei ole este arvostettuunkaan ammattiin. Esimerkiksi Hosainan kuurojen koulussa Etiopiassa annettu ammatillinen koulutus on auttanut kuurojen työllistymistä. –Kollegani kertoi innoissaan, kuinka muutamat koulun oppilaat olivat työllistäneet itsensä muun muassa kampaajina, Korpivaara iloitsee. –On tärkeää, että vammaiset saavat koulutuksen, mutta vielä tärkeämpää on, että he pääsevät töihin. Se ei ole itsestään selvää, sillä aina ei haluta palkata vammaista työntekijää, jos on terveitäkin työnhakijoita.

Kaikki ovat tervetulleita!

Vammaistyössä ei yritetä poistaa vammaisuutta vaan ympäristön luomia esteitä.
– Esteettömyyttä ei osata aina kirkoissakaan huomioida, esimerkiksi korkeat portaat voivat olla este liikuntarajoitteiselle, Korpivaara selittää. Myös kielimuurit voivat estää jumalanpalvelukseen osallistumisen, mutta muun muassa Länsirannalla Ramallahin seurakunnasa järjestetään kuuroille tarkoitettuja viittomakielisiä jumalanpalveluksia. Korpivaara kuitenkin kertoo, ettei tavoitteena Lähetyseuran työssä ole eristää vammaisia ihmisiä omiin erityistilaisuuksiinsa vaan ottaa heidät osaksi seurakuntien toimintaa, eikä vain osallistujina vaan myös toimijoina. Samaisessa seurakunnan ensimmäinen viittomakielisen rippikoulun käynyt Mabji avustikin konfirmaatiojumalanpalveluksessaan viittomalla evankeliumitekstin.

Kirkko voi olla ainoa paikka, jossa vammainen saa kokea olevansa hyväksytty. Sokea nepalilainen Mashina löysi kodin paikallisen kirkon toiminnasta ja vanhempiensa vastustelusta huolimatta hän jatkoi seurakunnassa käymistä muutettuaan omilleen.
– Jumala on aarre elämässäni, hän toteaa. Lähetyseuran yhteistyökumppanin Looking Foward -järjestön avulla Mashina opiskelee opettajaksi ja tietää, että hän todella pystyy mihin vain. Vammaistyö Lähetyseuralla ei lähdekään säälistä vaan kristillisestä ihmiskuvasta.

–Jokainen on Jumalan luoma ja sellaisenaan arvokas, Korpivaara kiteyttää.

Lähde: www.suomenlahetysseura.fi

Juttu on arkistojen Helmi Nuotasta 3/2014

Aiheeseen liittyvää: