Helmi: Rauhanturvaaja Ville Orjala – Rohkeutta, unelmia ja luottamusta

Helmi: Rauhanturvaaja Ville Orjala - Rohkeutta

Ville Orjala on saanut elämässään kokea Jumalan johdatusta ja huolenpitoa. Villen perheessä ei kovin aktiivisesti käyty seurakunnassa, mutta jo pienestä asti hänellä on ollut seurakuntaan yhteys esimerkiksi pyhäkoulun kautta. Riparin jälkeen uskonasiat alkoivat mietityttää enemmän, ja sen jälkeen Ville on ollut aktiivisesti seurakunnan toiminnassa mukana.

Villelle usko merkitsee turvaa ja voimaa. Armo helpottaa ja vapauttaa. 

Ilman uskoa tuskin jaksaisi niin hyvin kuin nyt. 

Ville uskoo, että Jumala vaikuttaa hänen elämässään ihan suoranaisesti. Kaikilla tapahtumilla ja elämän vaiheilla on tarkoituksensa. Aina ei muista kiittää, eikä aina ymmärrä jonkun asian olevan Jumalalta, mutta jälkeenpäin sen ehkä tajuaa. Vaikeat asiat eivät välttämättä tunnu olevan Jumalan johdatusta silloin kun ne tapahtuvat, mutta kuitenkin niilläkin on jokin merkitys. 

Päätösten tekemisessä mulla on rauha, että asiat menee kuitenkin niin kuin ne on tarkoitettu, saan vain elää tilanteet läpi. Täytyy muistaa rukoilla, kyllä Jumala vastaa sitten niin kuin vastaa. 

Rauhanturvaajaksi

Syksyllä 2012 Ville Orjala pääsi toteuttamaan yhtä suurta unelmaansa. Seikkailuinto ja halu tehdä hyvää saivat Villen lähtemään rauhanturvaajaksi Afganistaniin puolen vuoden ajaksi. Rauhanturvaajaksi lähteminen edellytti varusmiespalvelun käymistä ja hakeutumista sotilaalliseen kriisinhallinnan toimintavalmiuteen. Ville kävi varusmiespalveluksensa Suomen kansainvälisissä valmiusjoukoissa, missä arvioitiin miehiä, ja heistä sopivimmat valittiin rauhanturvaajiksi.

Ville osallistui NATO-johtoiseen ISAF-operaatioon, ja hän oli jääkäriryhmänsä lääkintämies eli Compat Lifesaver. Hän oli käynyt armeijassa lääkintäkoulutuksen sekä aliupseerikurssin.

Rauhanturvaajat pyrkivät ehkäisemään kahden osapuolen välisiä konflikteja, esimerkiksi tukemalla paikallisia viranomaisia. 

Elämää Afganistanissa

Jääkäriryhmän lääkintämiehenä Villen tehtävänä oli lääkintärepun kantaminen. Millaista sitten oli rauhanturvaajan arki Afganistanissa?

No esimerkiksi aamulla saatettiin lähteä partioon, jolloin oltiin yhteydessä paikallisiin ja kerättiin tietoa. Rauhanturvaajien tehtävänä on olla läsnä ja tällä tavalla tuoda epävakaisiin oloihin turvallisuuden tunnetta paikallisille. Rauhanturvaaminen on osaltaan myös tietynlaista lipunnäyttöä. Partioiden lisäksi täytyi vartioida leiriä ja osallistua harjoituksiin. Vapaa-ajalla sai käydä salilla tai pelata lentopalloa. Partioretkillä yöt nukuttiin aavikolla. Sääolot vaihtelivat todella paljon, kesällä oli kuuma ja talvella oli lunta ja pakkasta. 

Rauhanturvaajiksi soveltuvat hyvin erilaiset ihmiset, ryhmässä kaikkien kyvyt ja taidot ovat tarpeen. Villen mukaan rauhanturvaajalta vaaditaan rauhallisuutta ja kykyä toimia paineen alla. Hermot eivät saa olla liian kireällä eikä saa hermostua liian herkästi. Työhön tarvitaan myös hyvää kuntoa ja pilkettä silmäkulmaan. Joustavuus ja sopeutumiskyky sekä tehtäviin tarvittava tietotaito ovat myös hyvin tärkeitä ominaisuuksia.

Haasteita ja uusia kokemuksia

Kun kysyn, mikä oli vaikeinta tai haastavinta rauhanturvaajana puolen vuoden aikana, Ville vastaa naurahtaen, että ruisleipää Afganistanissa oli melko vähän. Haastavin asia oli kuitenkin se, että vapaa liikkuminen ei ollut ollenkaan mahdollista. Tukikohdassa muurien sisällä toki sai liikkua ja leirissä, mutta muuten muualle mentiin vain käskystä ja muun ryhmän kanssa. Aina piti olla mukana valmiiksi ladattu ase. Ville sanoo, että koti-ikävää ei juuri ollut, internetin ja sateliittipuhelinten avulla pystyi pitämään yhteyttä kotiin. 

Parasta rauhanturvaamistyössä oli uudet kokemukset, hyvä yhteishenki oman ryhmän kanssa ja oikein hyvä ruoka. Ville kertoo, että kaverisuhteet syventyivät reissun aikana ja hienoa oli myös olla yhteydessä paikallisten ihmisten kanssa. Puolivuotinen kasvatti Villen itsevarmuutta ja karsi ennakkoluuloja. 

Jotkut asiat täytyy vain kokea ennen kuin niitä voi ymmärtää. Vaikka Afganistanista oli nähnyt kuvia ja videoita, niin silti vasta paikan päällä ymmärsi oikeasti, millaista siellä on. 

Uskossa turvaamassa rauhaa?

Afganistan on islaminuskoinen maa, joten kristillistä uskoa ei siellä kovin näkyvästi voi tuoda esille. Usko oli kuitenkin tärkeä turva ja pohja Villelle myös matkan aikana. Tukikohdassa järjestettiin messuja, joissa ei kuitenkaan kovin paljon käynyt väkeä, toisinaan Ville oli messussa kahdestaan sotilaspastorin kanssa. Joskus Villen kaverit lähtivät messuihin mukaan hänen pyynnöstään. Ville ei kovin paljoa puhunut omasta uskostaan, mutta kaverit kyllä tiesivät tästä. Kaveriporukassa viljeltiin mustaa huumoria ja leikinlaskussa Villen usko otettiin ajoittain esille.

Kyllä itselleen täytyy osata nauraa. Huumorin avulla selviää vaikeistakin tilanteista. 

Ville pääsi osallistumaan myös englanninkielisiin messuihin ja vähän erikoisempaan U2-messuun. Uudet hengelliset kokemukset olivat rikastuttava kokemus. Messut olivat tärkeä asia Afganistanissa, ja Ville arvelee, että tosipaikan tullen ja jos jotain olisi sattunut, messu olisi ollut paikka, mistä muutkin olisivat hakeneet turvaa. 

Rauhanturvaamisesta on varmaan erilaisia mielipiteitä, eikä työtä välttämättä aina tehdä puhtaasti hyvän tahdon takia, ja rauhanturvaajat saattavat lähteä monin erilaisin motiivein työhön. Ville koki kuitenkin, että operaatio, jossa hän oli mukana, oli hyvä ja heidän ryhmällään ja toiminnassa näkyi kunnioitus ja myötätunto paikallisia ihmisiä kohtaan. Puoli vuotta Afganistanissa oli Villelle unelman toteutuminen ja hieno seikkailu. 

Unelmia kannattaa seurata, se on hienoa, kun ne toteutuu. Ja kyllä meistä aina huolta pidetään.

Eteenpäin mennään

Tällä hetkellä Ville opiskelee Ylivieskassa Raudaskylällä yhteisöpedagogiksi. Lastensuojelutyö tuntuu tällä hetkellä kiinnostavimmilta, mutta työharjoittelut aikanaan auttavat enemmän löytämään omia kiinnostuksen kohteita. Vapaaehtoistyö ja auttaminen ovat selkeästi lähellä Villen sydäntä, viime keväänä hän oli EO:n aktiossa Keniassa, ja tällä hetkellä hän toimii tukihenkilönä Pelastakaa lapset ry:ssä. Seuraava unelma hänellä on ajaa ambulanssi Lontoosta Mongoliaan paikallisille ihmisille, joilla on tarvetta hyötyajoneuvolle. Lähetystyö on yksi mahdollinen tulevaisuudennäkymä Villen elämässä, mutta siihen ei ole vielä tullut sellaista paloa, jota lähtemiseen tarvitaan. Kun puhumme hyvän tekemisestä ja auttamisesta, Ville lainaa Will Smithin sanoja: ”If you are not making someone else’s life better, then you are wasting your time.”

Lopuksi Ville toteaa, että kun jostain unelmoi ja jotain aikoo tehdä, niin sitten täytyy vaan uskaltautua toimimaan. 

Ei kannata liikaa miettiä, Jumalalla on kuitenkin meille valmis suunnitelma. Pitää muistaa tukea kaveria ja muistaa pyytää apua silloin, kun itse sitä tarvitsee. Mennään elämässä eteenpäin!

Alkuperäinen artikkeli Nuotta 1/2015

Teksti: Susanna Hulkko, kuva: Joni Salo

Tuleeko sinulle jo Nuotta? Ellei, tilaa se kätevästi tilauspalvelustamme! Paras tapa lukea Nuottaa on edelleen tilata se suoraan kotiin.

Aiheeseen liittyvää: