Helmi: Jumalan urheiluhullut

Helmi: Jumalan urheiluhullut

Viime kesän Lontoon olympialaiset nostivat jälleen mieleen kysymyksiä urheilun etiikasta. Onko urheilu hyväksi? Entä onko se Jumalan mielen mukaista? Miten paljon aikaa ja rahaa urheilemiseen voi uhrata? Onko pakko menestyä hinnalla millä hyvänsä?

Ihminen – luotu liikkumaan?

Raamatussa puhutaan siitä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kuinka uskovaisen ihmisen ruumis on Pyhän Hengen temppeli (1. Moos. 1:27 ja 1. Kor. 6:19). Tästä voi siis päätellä, että ihminen on hyvin arvokas ja että ei ole mitään vikaa huolehtia omasta itsestään, niin henkisestä kuin fyysisestä kunnostaan. On kuitenkin tärkeää huomata, että jokapäiväisessä elämässä tarvittaviin ”suorituksiin”, kuten portaiden kiipeämiseen ja tavaroiden nostamiseen, ei tarvita yhtä suuria harjoitusmääriä kuin vaikkapa Tanssii tähtien kanssa -kilpailijat treenatessaan jokaviikkoisia koitoksiaan varten. Kunnon ylläpitämiseen tarvittava liikunta on siis täysin eri asia kuin urheilu, jossa on kyse kilpailusta.

Huippu-urheilijaksi pääseminen vaatii kovan harjoittelun lisäksi aimo annoksen lahjakkuutta. Joillekin ihmisille Jumala on antanut liikkumiseen liittyviä lahjoja. Joku saattaa olla nopea, joku toinen notkea. Nämäkin lahjat voi antaa Jumalan käyttöön.

Raamatun kanta kilpailemiseen

Raamattu ei suhtaudu kilpailemiseen kielteisesti, päinvastoin. Raamatussa puhutaan esimerkiksi kestävyydestä ja kilvoittelusta. ”Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen”. (1. Tim. 6:12.)

Suhtautuminen itsensä korottamiseen ja kunnian ja menestyksen tavoitteluun on kuitenkin kielteinen: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa?” (Mark. 8:36.)

468x60v2

Pitäjän- ja piirinmestaruuksien tavoittelussa kyse saattaa olla vielä hauskanpidosta urheilun ohella, mutta korkeammilla tasoilla, kuten mm- ja olympiatasolla, harjoittelu ja menestyminen vaativat lähes poikkeuksetta urheilijalta erittäin pitkäjänteistä paneutumista. Vaarana on, että urheilijasta saattaa tulla oman itsensä jumala, jos kaikki pyörii vain hänen elämäntapansa ympärillä.

Myös houkutus vilppiin saattaa käydä ylivoimaiseksi, jos tuntuu, etteivät omat voimat ja kyvyt harjoittelemallakaan kehity muiden kisailijoiden veroisiksi tai niitä paremmiksi. Tärkeää olisikin menestyksestä tai sen puutteesta huolimatta pitää katse oleellisessa ja muistaa, mistä on lahjansa saanut. Ei menestys sinänsä ole paha tai urheilijan ”vika”. Paha se on vasta, kun se on ihan kaikki kaikessa.

Uskovia urheilijoita ja uskomattomia suorituksia

Naisten 200 metrin olympiakullan voittaneen yhdysvaltalaisen Allyson Felixin uutisoitiin urheilevan ”kirkastaakseen korkeampaa kuvaa”, kuten hän itse sanoi (iltalehti.fi, 8.8.2012). On urheilijoita, jotka sanovat urheilevansa Jumalan kunniaksi. Menestyminen lajissaan avaa mahdollisuuden urheilijalle kertoa uskostaan Jeesukseen suurelle joukolle ihmisiä. Jotkut kokevat saaneensa Jumalalta tehtävän elää kristittynä urheilijana tai ylistää Jumalaa suorituksillaan. Ei kuitenkaan tarvitse välttämättä olla huippu-urheilija ylistääkseen Jumalaa liikkumalla. Jumala on antanut ihmiselle ruumiin, joka pystyy huikeisiinkin suorituksiin, mutta myös liikkumisesta nauttiminen on sallittua.

 

Lisätietoa sitä janoaville:

Usko ja urheilu: evl.fi -> Usko ja arvot -> Ihmisarvo ja hyvinvointi -> Liikunta -> Usko ja urheilu

Allyson Felixin kotisivu: www.allysonfelix.com/

Listaa uskovaisista suomalaisurhelijoista: www.uskojaurheilu.fi -> urheilijoista

 

Teksti: Hanna-Reetta Hietikko

Kuva: Istockphoto 

468x60v2