Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelija Jukka Peura suoritti opiskeluihinsa liittyvän ulkomaanharjoittelun syksyllä 2007 Mongoliassa ja Itä-Siperiassa Evankelisluterilaisen Lähetysyhdistys Kylväjän työssä.
Matkani kohti Mongoliaa alkoi perjantaina 7. 9. Suomen Raamattuopistolta ja matkaan lähtivät minun lisäkseni Tommi Kalenius, Lasse Mikkonen, Antti Suonio, Maria Hietaharju (olivat Mongoliassa konsertoimassa kahdeksan päivää) ja Maria Piiroinen.
Seitsemän tunnin lennon, kahdeksan tunnin odotuksen ja taas kahden tunnin lennon jälkeen saavuimme Mongoliaan lauantai-iltana. Ensimmäinen viikko meni pääkaupungissa Ulan Batorissa ja maaseudulla kierrellessä ja konsertoidessa. Tommin, Lassen, Antin ja Marian lähtiessä jäin Mongoliaan vielä noin kolmeksi viikoksi. Työhöni Mongoliassa kuului seurakuntatyö paikallisissa seurakunnissa sekä muuhun työhön ja kulttuuriin tutustuminen. Mongoliasta lähdin lokakuun alussa viideksi viikoksi Itä-Siperiaan Burjatian tasavallan pääkaupunkiin Ulan-Udeen. Ulan-Udessa tein myös seurakuntatyötä sekä tutustuin kulttuuriin ja työhön siellä.
Reissulla sattuu ja tapahtuu
Harjoitteluni oli täynnä hyviä kokemuksia, joita on mukava muistella näin jälkeenpäin. Pääsin muun muassa käymään vankilassa antamassa humanitääristä apua vangeille, pääsin lentokoneen kyytiin ja ihan ohjaamoon matkustamaan, sain opettaa seurakuntalaisille Jeesuksesta, pääsin kokemaan mongolialaista kulttuuria ja maistelemaan mongolialaisia ”herkkuja”. Moni asia ei matkalla kuitenkaan mennyt niin kuin olisi pitänyt ja moni asia pisti miehen miettimään, mikä tarkoitus tällä matkalla onkaan.
”Matka Arkhangaihin alkoi maanantaiaamuna 10. 9. noin klo 9:00. Tiedossa oli 500 km huonokuntoista tietä ja aavikkoa jossa tuskin oli tietä ollenkaan. Vajaan tunnin matkan jälkeen se sitten tapahtui, nimittäin auto hajosi. Ajelimme hieman Ulan Batorin ulkopuolella ja yhtäkkiä automme takarengas ohitti meidät, kyllä se oli hassua! Siinä sitten muutaman tunnin odottelun jälkeen pääsimme matkaan toisella autolla ja perillä Arkhangaissa olimme vasta seuraavana aamuna noin klo 5: 30. Matka oli tosi pitkä, puuduttava, pölyinen ja oli se välillä ihan mukavakin. Maisemista sai nauttia ja eläimiä näkyi paljon matkan varrella. Aamulla heräsimme 4 tunnin unien jälkeen noin klo 10:00. Suunnistimme siitä maaseudulle, missä meille oli järjestetty mahdollisuus ratsastukseen ja sekös se vasta mukavaa olikin. Täytyy sanoa että hieman pelotti nousta hevosen selkään mutta kyllä se siitä kun sai hevosen tottelemaan käskyjä.” (Ote Kristitty.netissä julkaistusta matkapäiväkirjasta.)
Jumala kulkee mukana
Mongolia ja Siperia olivat hyvin opettavaisia. Oli ilo tutustua uusiin ihmisiin, vaikkakin yhteydenpito heihin ei varmastikaan kielimuurin vuoksi ole kovinkaan aktiivista näin Suomeen paluun jälkeen. Reissu paransi huomattavasti rukouselämääni ja sain huomata vieraassa maassa ja kulttuurissa, kuinka rukous on voimallista ja rauhoittavaa. Jumala todella kuulee rukouksemme ja auttaa meitä. Lopuksi vielä haluan haastaa teidät jokaisen rukoilemaan lähetystyön puolesta.
Kiitos ja siunausta kaikille Nuotan lukijoille!
Jukka Peura
Mongolia-faktaboksi
• Maailman harvaanasutuin maa
• Asukkaita noin 3 miljoonaa
• Viisi kertaa Suomen kokoinen
• Kiinan ja Venäjän välissä
• Noin 30 % paimentolaisia
• Pääkaupunki Ulan Bator (Punainen sankari)
• Viemäriverkostoissa asuu noin 10 000 ihmistä
• Uskonto: lama-buddhalaisuus 95 %, muslimeja 4 % ja kristittyjä 1 %
• Ensimmäiset lähetit maan pääkaupunkiin vuonna 1997
N-tiimi Jenni