Hulvatonta hurskastelua – onko uskovilla oikeasti kivaa?

Helmi: Hulvatonta hurskastelua - onko uskovilla oikeasti kivaa?

Ottaako päähän, kun kaverit maanantaiaamuna kertovat viikonlopun vietostaan, ja se kuulostaa törkeän paljon hauskemmalta kuin oma viikonloppu? Kaverit ovat käyneet baarissa ja tarinat kuulostavat vähintäänkin hilpeiltä.

”Golgatan veressä voima on, voima niin siunattu verraton…” koko seurakunta hoilaa täyteen ääneen ja niin suurella hartaudella, että pienen tytön on hankala uskoa, että lauseita ja sanoja voisi enää venyttää yhtään pidemmiksi. Heiluttelen jalkojani vimmatusti ja toivon laulujen etenevän edes piirun verran nopeammin. Seuraavalla penkkirivillä istuva vanhempi herrasmies laulaa täysillä ja suu niin suuresti auki, että pieni tomaatti mahtuisi sinne helposti, jos vain onnistuisi tähtäämään tarpeeksi hyvin. Yhteislaulun tempo ei nopeudu, vaikka kuinka yritän rummuttaa käsilläni ja heilua ja pyöritellä silmiäni äidilleni.

Seuraavaksi puhujapönttöön astelee saarnamies. Toivon, että mies osaa pitää saarnansa lyhyesti ja pääsisin mahdollisimman pian kotiin leikkimään ja tekemään mitä huvittaa. On toivottoman tylsää istua paikoillaan ihan hiljaa ja katsella, kun seuraavan penkkirivin mies torkahtelee saarnan aikana.

Pienenä ajattelin uskovaisten touhujen olevan totisia ja tylsiä. Tietysti uskovaisten etu on se, että he pääsevät taivaaseen, mutta ei kai Jumalaa haittaa, jos luistaisin muutamista seurakunnan tilaisuuksista ja tekisin sinä aikana jotain mielenkiintoisempaa ja hauskempaa? Ehkä Jumala ymmärtää miten paljon siistimpää on riehua pihalla kavereiden kanssa kuin istua sisällä hoilaamassa virsiä. Jeesuskin tykkäsi lapsista.

Ymmärrykseni hieman kasvaessa käsitin, että usko ei ollut niinkään vain seurakunnan tilaisuuksissa käymistä vaan sydämen uskoa Jeesukseen, jonka pitäisi koskea koko elämää eikä vain sunnuntaiaamuja. Eli täytyykö koko elämän olla yhtä tylsistymistä, hartautta ja hurskastelua?

Hillitöntä biletystä

Lukiossa hauska määrittyi sen mukaan, miten paljon alkoholia oli paikallaolijoiden veressä. Mitä enemmän alkoholia, sen parempi meno ja ilman alkoholia hauskaa ehkä saattoi olla, mutta melko haalistunein värein. Kunnon hauskanpitoon sisältyi tietysti yhden illan jutut ja muu selittämätön sekoilu. Jos siis kuulut niihin, jotka uskovat hauskanpidon olevan yhtä kuin myrkytystä muistuttava tila, jonka on aiheuttanut liian suuri määrä alkoholia pienessä ajassa nautittuna, seksin harrastaminen tuntemattoman kanssa, flirttailu epämääräisille uusille tuttavuuksille baarissa, ihmissuhteiden selvittely kännissä, kavereiden kanssa kähmiminen tai pussailu, holtiton sekoilu tai musiikin pauhussa tanssiminen lasinsirpaleisella lattialla, voit surutta uskoa, että uskovaisten elämä
on kuolettavan tylsää.

Miten siis on mahdollista, että jotkut uskovat näyttävät olevan sitä mieltä, että heillä on hauskaa ja hyvä meininki? Eräs ylistyksen johtaja huudahti kesken ylistyspiisien mikrofoniin iloisesti: ”Meillä on paremmat bileet kuin  maailmalla!”

Mitä, mitä, mitä? Uskovaisillako on bileet ja hauskaa? Voiko ilman kännistä sekoilua olla hauskaa? Aito ilo, hauskuus ja hyvä meininki ovat lähtöisin jostakin aivan muualta kuin eri aineiden vaikutuksesta ihmiskehossa. En usko, että hämyiset alkoholilta löyhkäävät bileet ovat loppupeleissä niin hulvattoman hauskoja kuin yleensä annetaan ymmärtää.

Aitoa hauskanpitoa

Oikea hauskanpito on hyvien kavereiden kanssa hengailua, syvällisiä keskusteluja, vauhdikasta yhdessä tekemistä, keppostelua, naurua, aamuyöhön valvomista, hullujen ideoiden toteuttamista, laulamista, veneilyä, saunomista ja kurssikavereiden kenkien hinaamista lipputankoon aamuyöllä.

Ilman alkoholia tai muita ihmistä itseään vahingoittavia juttuja voi olla aivan hullun hauskaa eikä aamulla tarvitse kärsiä krapulasta tai särkyneistä sydämistä. Korkeintaan täytyy selitellä vihaiselle luokkatoverille hänen kenkien
mystistä katoamista.

Uskovaisena eläminen ei todellakaan ole naama rypyssä totisena kulkemista eikä pelkästään harrasta virsien hoilaamista. Saamme elää täysillä vapaina ja kiittäen Jumalaa kaikista niistä ihanista asioista, joita hän on ympärillemme antanut. ”Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hylättävää,
kun se otetaan kiittäen vastaan ja pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella” (1. Tim.4:4–5).

Uskovien keskinäinen yhteys on jo aivan suurenmoisen ihana lahja, jota mikään tässä maailmassa ei voi päihittää. Loppupeleissä asenteesi ja rohkeutesi heittäytyä ja olla oma itsesi vaikuttaa eniten siihen, miten hauskaa sinulla on. Sitä paitsi me saamme kulkea suuren Jumalan kanssa rakastettuina ja armahdettuina kohti taivasta, jossa kaikki uskovaiset ovat ihan irti varresta, kun on aika juhlia kaikkien aikojen parhaimmissa ”zempaloissa”.

Teksti: Susanna Hulkko // Nuotta 7/2014

Kuva: freeimages.com / Bobbi Dombrowski