Hartaus – Uusi alku

Helmi: Hartaus - Uusi alku

Suomen talvikaamoksessa eläessä alkaa yhä hartaammin odottaa aamun nousevaa aurinkoa. Pitkään harmaana olleet päivät synkistävät mieltä ja syntyy kaipuu arkisen elämän keskellä johonkin uuteen, jonkinlaiseen toivoon valkeudesta ja elämiseen uuden alusta. Mitähän se voisi tarkoittaa, että saisi aloittaa jokaisen päivän uudelleen puhtaalta pöydältä?

Olin aikoinaan yhden kuukauden töissä R-kioskien keskusvarastossa. Minusta tehtiin sähkötrukin kuski pikaisella ohjauksella. Yksinkertainen laite, joten sen mukainen pikaopastuskin. Homma tuntui helpolta: kaasua, jarrua, ylös alas ja kurvailua.

Ensimmäisenä työpäivänäni olin jo mielestäni vanha tekijä trukissa, vaikka kokemusta oli vasta pari tuntia. Hetken kuluttua trukki oli kädessäni jo täydessä lastissa ja vauhdissa. Matkalla oli muutamia alumiiniovia, jotka aukesivat juuri ennen ovea narusta vetämällä. Vauhdin ja oven aukeamisen ajoittamisen oppi nopeasti ja juuri niiiin… Pieni arviointivirhe ja en ylettänytkään naruun, jonka seurauksena sakarat edellä alumiiniovea päin – PUM!

Jos työnjohtaja olisi sanonut vain: ”Ei se haittaa, saat tuollaisena tohelona olla meillä duunissa ja ajan kanssa otetaan korjaus pois sun palkasta!” niin tuo kolari olisi tehnyt koko kuukauden työni turhaksi ja se olisi jatkuvasti varjostanut työntekoani. Se, että työnjohtaja sanoikin, että saan anteeksi tämän tekoni ja että minun on nyt vain todella pidettävä huolta, ettei tämä toistu, sai minut todella huolelliseksi ja sitoutuneeksi työntekijäksi. Olin sydämestäni saakka iloinen ja palvelusmyönteinen.

Uusi alku ei tunnu olevan nykyisin mitenkään itsestäänselvyys edes suhteessamme Jumalaamme.

468x60v3

Mitä ajattelet seuraavasta nykyisin usein kuullun julistuksen perussanomasta: ”Voit tulla Jumalan luokse sellaisena kuin olet”, ”Jumala ei tuijota meidän mokia, vaan siunaa meidän onnistumisia” ja ”Jumala ei Kristuksen teon tähden näe meidän syntisyyttämme ja syyllisyyttämme”. Eikös vain kuulostakin kauniilta? Minusta ainakin!

Tämä kaikki on kaunista puhetta, joka ei lupaa uutta alkua, vaan jättää meidät sellaisiksi kuin olemme. Saan olla Jumalalle rakas, vaikka olen syntiä täynnä ja sen alaisena aina vain, vaikkakin ilman pelkoa rangaistuksesta.

Tällaista syyllistä ihmistä vaivaa kuitenkin myös kova tarve kuulla anteeksiannosta! Ei riitä pelkästään se, että Jumala hyväksyy minut syntisenä, kun juuri sellaisena olo on ongelmani. Ei riitä, että Jumala katsoo mua Kristuksen läpi, vaan sydämeni huutaa Jumalan anteeksiannon ja armahduksen puoleen. Haluaisin olla uusi luomus, jolla ei ole menneisyyden taakkaa kannettavana jatkuvasti, vaan saisin aloittaa edes Jumalan edessä uudella puhtaalla sivulla elämässäni.

Onneksi Kristus itse lupaa meille: ”…sinun syntisi annetaan anteeksi…” (Matt. 9:29) ja katso myös tämä Paavalin sana korinttilaisille: ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” (2. Kor. 5: 17)!

Tämä maistuu syntisen/sestä hyvältä!

T: Armovarkaissa, Lepa Mika Lehto

Juttu on helmi Nuotasta 1/2010

Kuva: N-tiimi Jenni

468x60v4