Näe itsesi niinkuin Jumala näkee sinut. Nuotta kysyi Luke Samuelilta miten evankeliumi vaikuttaa.
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Ef 2:8-10
Luke Samuelilta, Intiassa toimivan kristillisen järjestön työntekijältä, kysyttiin, miten evankeliumi vaikuttaa niissä yhteisöissä, joissa he toimivat. Luke kertoi miesporukasta, joka työkseen penkoi roskiksia löytääkseen jotain murkinaa ja myytäväksi kelpaavaa. Kun Luke tapasi heidät ensimmäisen kerran, he sanoivat nimekseen ”konjars”, mikä tarkoittaa ”ei mikään”. Miehet kertoivat, että kukaan ei ollut heistä kiinnostunut – heitä kohdeltiin kuin ilmaa. Luke ja hänen järjestönsä työntekijät viettivät vuoden miesten kanssa. He kävivät kylässä heidän slummeissa sijaitsevissa kodeissaan ja perustivat pienen koulun heidän lapsilleen. Kysymykseen, miten hän huomasi evankeliumin vaikuttaneen miesten elämässä, Luke vastasi ytimekkäästi: ”He eivät enää kutsu itseään ”ei miksikään.”
Suomalaisessa yhteiskunnassa ihmisen arvoa mitataan entistä enemmän tuottavuuden perusteella. Aborttia suositellaan äidille, joka on synnyttämässä vammaista lasta – ”vammaisuushan tulee yhteiskunnalle kalliiksi”, perustellaan. Vammainen ei tuota, vaan ainoastaan vie yhteisiä veromarkkoja. Vanhuksilta puolestaan tahdotaan evätä kalliit hoitotoimenpiteet ja lääkkeet. Nuoret kiilaavat surutta rollaattorimummojen eteen leikkausjonoissa. Perusteluina kerrotaan määrärahojen vähenemisestä. Kuitenkin pohjimmiltaan on kyse siitä, että vanhukset eivät enää rakenna yhteiskuntaa – he eivät siis ole yhtä arvokkaita kuin heitä nuoremmat. Siksi mummot ja papat joutavat odottamaan. Sama ajattelu on vallalla kaikkialla, missä ei omisteta kristinuskon opetusta ihmisen arvosta. Niinpä ihannoimme barbimaisia mimmejä ja urheilukenttien trimmattuja hormoniheikkejä. Siksi tahdomme päteä mitä mielikuvituksellisimmissa lajeissa matematiikasta jääkiekkoon, ilmakitaran soittamisesta pukeutumiseen, oikeaoppisuudesta koiranleukaisuuteen tai pankkitilin saldon kasvattamisesta anteliaisuuteen. Kaikki tämä siksi, että saisimme osaksemme sen hyväksynnän, jota niin kipeästi kaipaamme: ”Olen joku. Olen erilainen. Minua voi rakastaa. Olen olemassa. Huomatkaa minut! Please!”
Uskova nuorikaan ei välty väärän arvomaailman kiusauksilta. Seurakunnassakin liian helposti kadehdimme tarmokkaita ja aikaansaavia. Unohdamme ujot tai hiljaiset. Emme jaksa sietää suupaltteja tai kirkkohäirikköjä. Jeesuksen nimessäkin huomaamattamme mittaamme arvomme lahjakkuuksiemme, aikaansaannostemme tai asemamme perusteella – pappi on ranking-listassa nuorisotyöohjaajaa astetta korkeammassa kastissa jne.
Olet mikä olet
Kaiken pätemisen takana on rakkauden kaipuu ja identiteettiongelma. Etsimme itseämme ja arvoamme – mutta vääristä paikoista. Kirkkoisä Augustinus sanoi etsimisestä näin: ”Etsi mitä etsit, mutta älä etsi sieltä mistä etsit.” Jumala antaa Raamatussa kestävän ratkaisun identiteettiongelmaan. Raamatun mukaan sekä ihmisen luominen, että lunastus (=Jeesus osti ihmisen vapaaksi synnin takia meille kuuluvasta rangaistuksesta ja kadotuksesta) ovat Jumalan armon osoitusta. Sillä mitä me saamme aikaan tai jätämme tekemättä, ei ole vaikutusta siihen, että armosta Jumala on meidät luonut ja lunastanut. Armo määrittelee ihmisen arvon. Olet arvokas, koska olet olemassa, ja koska Jeesus on kuollut puolestasi ristillä. Jumala sovitti Jeesuksessa sinunkin syntisi! Olet rakastettu, arvokas, ihana, kaunis Taivaan Isän lapsi! Tässä ei kysytä onnistumisia tai epäonnistumisia, ansioluetteloja tai syntilistoja.
Armon omistaminen ja jatkuva kohtaaminen – Raamatun Sanassa, seurakuntayhteydessä ja Ehtoollispöydässä – vapauttavat meitä elämään omina itsenämme. Armo vapauttaa käyttämään lahjoja ja palvelemaan Jumalan asialla. Armo vapauttaa myös hyväksymään itsensä karvoineen päivineen, identiteettikipuluineen kaikkineen. Yksin Jeesuksen tähden.
Jussi Miettinen
Tämä artikkeli on arkistojen helmi Nuotasta 10/2002. Lue koko lehti netissä!
Muista myös, että paras tapa lukea Nuottaa on tilata lehti tilauspalvelustamme!