Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: ”Kirjoita näky ja piirrä selkeästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea.” Hab. 2:2 (KR 33)
Käännöksestä riippuen raamatunkohdassa puhutaan lukemisesta juostessa tai vaivatta lukemisesta. Habakukin aikana Jumalan kansan keskuudessa oli epäjumalien palvontaa ja myös piittaamattomuutta Jumalan laista. Tämän takia Habakuk kääntyi Jumalan puoleen.
Habakuk sai monta vastausta ongelmaansa, mutta Jumalan vastaus saa pohtimaan erityisesti sitä kun hän sanoo Habakukille, että näyn pitäisi olla niin selkeä että sen voisi nopeasti ja vaivatta lukea tai katsoa. Alkuperäisessä käännöksessä kyseinen kohta voidaan myös lukea ” voi juosta luettuaan”, joka antaa erilaisen näkökulman selkeydelle. Tästä voi ymmärtää, että tekstin tai asian tulee olla niin selkeä, että annetun ohjeen mukaan pystyy kuka tahansa elämään ja toimimaan kun se on kerrottu. Toisin sanoen: turha monimutkaisuus pois. Kuinka monimutkaiseksi me lapsenuskosta eroon joutuneet ihmiset välillä ajattelemme tai teemme uskon elämän? Luottamuksemme Jumalaan hankaloituu ja saatamme myös lisätä rukouksiimme vaikeita, monimutkaisia ja ”hurskaita” sanankäänteitä. Milloin viimeksi olet esimerkiksi aloittanut rukouksen sanoilla: ”Moi Iskä”? Huomasimme, ettemme ole itse tehneet niin vähään aikaan. Lapsi tuskin sanoo omasanaisessa rukouksessa mitään vaikeaa jota ei ymmärrä, vaan sen, mitä silloin näkee tarpeelliseksi ja ilman mitään ylimääräistä. Miksi siis joskus teemme Jumalan rakkauden ja armon julistamisesta liian monimutkaista? Raamatussa rohkaistaan siirtämään katse Jeesukseen, joka on tehnyt kaiken valmiiksi, jotta me voimme lapsen tavoin elää luottavaisina. Ole siis huoletta ja jätä turha monimutkaisuus pois.
Teksti: Mirkka Hirvikangas, Anne Kähönen
Kuva: abcdz2000 / freeimages.com