Tämä on tarina päihdeongelmista kärsivän ja masentuneen nuoren miehen tiestä ylös epätoivosta ja Jumalan antamista mahdollisuuksista tavoitella jo lähes unohtumaan päässeitä unelmia.
Suoraan sanottuna ihan helvettiä, kuvailee valokuvaaja ja ohjaaja Hannes Honkanen kysyttäessä, millaista elämä masennuksen ja huumeiden kahleissa oli.
– Joka päivä kelasin, ettei tää voi jatkua näin, mutten tiennyt miten olisin voinut saada muutoksen aikaan.
Hyväntuulisen ja rennon olemuksen alta on vaikeaa nähdä masennusta sairastanut, huumekoukussa kamppaillut nuorimies. Kristitystä kodista lähtöisin oleva Hannes kertoo elämänsä menneen alamäkeen lapsesta asti. Vanhempien väliset riidat ja rakkaudettomuus kotona ajoivat pikkuhiljaa Hannesta yhä vaikeampaan masennukseen lapsuudesta lähtien ja kiusatuksi joutuminen ala-asteella ajoi ystävät pois ympäriltä. Yläasteelle siirtyessä masennus otti yhä tiukemmin otteeseensa.
– Silloin mä olin ihan yksin, Hannes kertoo.
– En pärjännyt koulussa, enkä viihtynyt siellä. Olin tosi hiljainen ja ujo, enkä kova ja luja, niin kuin koulumaailmassa olis pitänyt olla. Aika nopeesti se kaikki kääntyi mua vastaan, kun pärjäsin huonommin kuin muut ja olin yksin.
Unelman tavoittelu auttoi jaksamaan
Ala-asteella Hannes pakeni yksinäisyyttä ja ahdistusta harrastuksiinsa: salibandyyn ja tietokoneella olemiseen. Hän unelmoi urasta elokuvaohjaajana, pelintekijänä tai 3D-mallintajana.
– Yhdeksänvuotiaana tein mun ensimmäistä leffaa ja pari vuotta sen jälkeen kiinnostuin pelien kehittämisestä ja kuvankäsittelystä. Mä vietin kaiken vapaa-ajan yksin tietokoneella ja opiskelin kaikkea mahdollista siihen liittyvää, hän selittää.
Syvenevää masennusta ei helpottanut uskovan kodin taustat – armon sanoman sijasta mieleen oli iskostunut lakihenkisyys ja kristillisellä taustalla tuntui olevan elämään päinvastainen vaikutus kuin olisi pitänyt olla.
– Jos ei ole elävää uskoa, se lakihenkisyys ja suorittaminen tukahduttaa kaiken, Hannes toteaa.
Yläasteen ollessa loppusuoralla Hannes näki tulevaisuudellaan vain kaksi vaihtoehtoa: itsemurha tai jotain ihan muuta kuin mitä aiempi elämä oli ollut.
– Niinpä rupesin juomaan, koska olin ollut niin ujo ja halusin kokeilla jotain erilaista. Mitä useammin join, sen vähemmän mulla oli enää järkeviä ajatuksia ja oma moraalikäsitykseni alkoi sumentua. Pikkuhiljaa olin siinä pisteessä, ettei millään ollut enää mitään väliä ja kuvioihin tuli huumeet.
”Mun oli pakko saada elämälle joku muu suunta”
Riippuvuudet tekivät Hanneksen elämästä yhä ongelmallisempaa, eikä masennus päästänyt otteestaan. Huumehuuruinen elämä aiheutti koko ajan vakavampaa ahdistusta, eikä mies nähnyt elämällään enää mitään arvoa.
Ammattikoulussa opiskelunsa aikana 17-vuotiaana Hannes päätyi katkaisuhoitoon ja suljetulle osastolle. Hän kertoo osastolla rauhoittumisen helpottaneen oloa hetkeksi, mutta kierre ei katkennut. Vastoinkäymiset jatkuivat ja sairaalareissuja kertyi.
– Vuosi katkaisuhoidon jälkeen olin todella hankalassa seurustelusuhteessa, Hannes jatkaa.
– Elämä oli entistä pahemmin sekaisin ja suhteessa molemmilla oli paha olla. Mulla oli tosi synkkä tulevaisuuskuva.
Rikkinäinen seurustelusuhde ja epävarma elämäntilanne hajotti Hannesta entisestään ja vauhti kiihtyi. 18-vuotiaana hänen maailmansa kuitenkin yllättäen pysähtyi: tyttöystävä oli raskaana.
– Se oli sellainen viimeinen niitti. Raskaus muutti rikkinäisyyden ja epätoivon päätökseksi, että mun oli pakko saada elämälle joku muu suunta. En voinut elää sen asian kanssa, että olisin pilannut jonkun toisen elämän mun omilla valinnoilla. Rupesin hakemaan uusia ympyröitä muualta ja keräämään uudenlaisia ihmisiä ympärilleni. Olin yrittänyt lopettaa jo satoja kertoja aikaisemminkin, enkä ollut ikinä onnistunut. Sillä kerralla kaikki tuntui kuitenkin yllättäen super helpolta. Lopulta mä pääsin irti entisestä, Hannes muistelee.
– En osaa edes sanoa, mitä siinä oikein tapahtui, mutta sen mä tiedän ettei se muutos tullut mun omasta voimasta.
Unohtunut unelma herää eloon
Tyttöystävän raskaus päättyi keskenmenoon, mutta uutta suuntaa elämälleen hakemaan lähtenyt Hannes ei kääntynyt takaisin. Jumalan puututtua peliin huumeista ja entisestä elämäntyylistä irtautuminen johti lopulta seurakuntayhteyteen ja keskelle kristittyjä ystäviä. Lapsuuden usko alkoi kyteä uudelleen.
Vuonna 2012 Hannes oli ensimmäistä kertaa Immanuelin keikalla. Siellä hän sai selvän vision siitä, miten voisi olla mukana rapduon kasvavassa suosiossa ja näin myös Jumalan valtakunnan työssä. Keikan jälkeen Hannes meni Mikael Meklinin ja Roni Lempiäisen luo kertomaan halustaan päästä Immanuelin kuvioihin mukaan ja pian idea ottikin tuulta purjeisiinsa. Nykyisin Imboys-brändi on Hannekselle sekä oma yritys, että intohimo, eivätkä hänen unelmansa Imboysin suhteen ole päättyneet lippiksiin, t-paitoihin tai musiikkivideoihin.
– Ajamme Imboysia kokoajan ammattimaisempaan suuntaan ja suunnittelemme paljon sen tulevaisuutta, hän vihjaa.
– Haluamme viestiä, että uskovana olo voi olla siistiä ja olla samalla helposti lähestyttäviä myös ei-uskoville nuorille. Imboys on ollut mulle se Jumalan antama paikka, jossa olen saanut toteuttaa unelmiani.
Elämässään kaikkein isoimmaksi kiitosaiheeksi Hannes kokee Jumalan läsnäolon ja sen, ettei päivääkään tarvitse olla yksin.
– Se, että saa tehdä juuri sitä, mitä rakastaa, ja tavoitella omia unelmia, saa kulkea Jumalan suunnitelmassa omaa elämää – se on kaikista merkittävin kiitosaihe.
Johdatuksessa lapsesta saakka
Jumalan johdatus Hanneksen elämässä on ollut ihmeellistä: hän valmistui ammattikoulusta parhailla papereilla, löysi paikan seurakunnasta ja sai elämälleen uuden suunnan. Aiemmankaan elämän vastoinkäymiset eivät ole tulleet tielle unelmien tavoittelemisessa.
– En voi antaa itselleni mitään krediittiä näistä jutuista, Hannes toteaa.
– Kun katson taaksepäin, näen kaikella menneellä tarkoituksen ja johdatuksen siihen, mitä olen nyt. Uskon, että Jumala puhuu meille asioita, joihin kannattaa tarttua ja panostaa, ja niin voimme onnistua hänen kanssaan.
Tällä hetkellä Hannes katsoo tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Entisen elämän jäätyä taakse on häntä seurannut siunaus toisensa jälkeen. Usko ei kuitenkaan parantanut masennusta täysin, vaan Hannes käyttää edelleen mielialalääkkeitä. Mies tahtoo purkaa käsityksen siitä, ettei uskova voisi olla masentunut ja rohkaisee nuoria uskovia olemaan rohkeita myös masentuneen lähimmäisen kohtaamisessa.
– Normaalien arjen asioiden tekeminen sen kanssa, jolla menee heikosti, voi viedä ongelmissa olevaa ihmistä huimasti eteenpäin. Rinnalla kulkeminen on todella merkityksellistä. Sanoilla on suuri vaikutus, puhukaa masentuneelle rohkaisua ja tulevaisuuteen pelkkiä hyviä juttuja, hän kannustaa.
Nuotan lukijoille Hannes jättää terveisensä:
– Tavoitelkaa unelmianne niin isosti, kuin vaan mahdollista. Älä välitä siitä, mitä ihmiset sanoo tai ajattelee vaan tee sitä, mitä sä rakastat. Ottakaa pieniä askeleita eteenpäin ja pitäkää visionne kirkkaana!
Teksti: Milka Ikäläinen
Kuva: Hannes Honkasen albumi
Paras tapa lukea Nuottaa on tilata se suoraan kotiin. Tilaa tästä uudistunut Nuotta kätevästi itsellesi tai lahjaksi!