Eviksillä ei nukuta!


Nuorten Evankeliumijuhlilla fiilis on korkealla, seura on hyvää ja yöt ovat valoisia. Niinpä nukkuminen voi jäädä vähäiseksi. Kaisa Alaräisänen muistelee huvittuneena valvomiaan aamuyön tunteja.

Teksti Meri Halme | Kuva Kaisa Alaräisäsen albumi

Rippikoulukesänsä Nuorten Evankeliumijuhlilla Alaräisänen ei juurikaan nukkunut. Ensinnäkin bussi tapahtumaan lähti kello viisi aamulla. Unet jäivät lyhyiksi jo edeltävänä yönä. Siitä huolimatta ei ensimmäisenä yönä ollut kiirettä saada päätä tyynyyn.

– Keksimme kaverini kanssa kilpailla siitä, kumpi jaksaa valvoa pidempään. Yhden aikaan se tuntui vielä hyvältä idealta, mutta aamu viideltä ei enää niinkään, Alaräisänen kuvailee. Siinä vaiheessa tieto kilpailusta oli kuitenkin jo levinnyt koko ripariporukalle, joten en voinut enää hävitä sitä.

”Tieto valvomiskilpailusta oli jo levinnyt koko ripariporukalle, joten en voinut enää hävitä sitä.”

Ensimmäisenä yönä hän ei sitten nukkunut ollenkaan, vaan valvoi yhtä soittoa kaksi vuorokautta. Seuraavanakin yönä unta kertyi vain pari tuntia.

– Myöhempinä vuosina olen kyllä ottanut yöt ihan nukkumisen kannalta, nuori nainen naurahtaa.

Yökukkuminen -uhka vai mahdollisuus?

Nukkuma-alue on Eviksillä aina yöksi rauhoitettu, jotta halukkailla on mahdollisuus nukkua. Alaräisänen neuvoo lähtemään esimerkiksi kävelylle. Itse hän kertoo kierrelleensä yöllä kaupungilla ja tutustuneensa paikalliseen McDonald’siin. Myös ns. ”mahautuminen” toimii hänen mukaansa hyvin. Siinä muodostetaan rinki kaikkien pää toisen vatsan päällä. Niin pystyy samaan aikaan nauttimaan kavereiden seurasta ja saamaan vähän lepoakin.

– Kahvin ja hyvän seuran voimalla, Alaräisänen tiivistää reseptinsä onnistuneesti valvottuun yöhön.

Yökukkumisella on tietysti sekä hyvät että huonot puolensa. Yhdessä kavereiden kanssa valvominen yhdistää ja on hauskaa. Varsinaiseen ohjelmaan pystyy kuitenkin keskittymään paremmin virkeänä ja hyvin levänneenä.

– Suosittelen nukkumaan, jotta saisi enemmän irti ohjelmasta, Alaräisänen sanoo.