Epävarmuus ystävän taivaspaikasta


Lassi Peltomaa on 29-vuotias Nuotta -tiimiin kuuluva henkilö, joka asuu Helsingissä. Haastattelimme Lassia läheisen kuolemasta ja pelosta, ettei hän päässyt taivaaseen.

Teksti Roosa Ilomäki | Kuva Roosa Ilomäki, kuvan runo Lassi Peltomaa

Lassi koki nuoruudessaan pakko-oireita ja -liikkeitä. Ollessaan 18-vuotias Lassi taisteli pakko-oikeiden kanssa, johon hän sai apua Autismisäätiön Hannalta*. Hanna oli aloittamassa itseilmaisu- ja identiteetti -ryhmiä (asiakkaiden toimintaryhmiä). Lassi oli aikoinaan ollut innostunut näyttelemisestä. Hanna ehdotti ryhmään liittymistä, ja teatteriharrastus alkoi uudestaan.

Hanna oli Lassille myös yksilötyöntekijä: he käsittelivät pakko-oireita ja niihin liittyviä asioista. Hannan tuen avulla Lassi vapautui pakko-oireista.

Kuolema vei Hannan mukanaan

Vuonna 2012 Lassi oli eräänä päivänä enonsa luona, kun hän näki Hannan kuolinilmoituksen. Hannalla oli havaittu rintasyöpä raskausaikana. Synnytys oli käynnistetty, ja tällä hetkellä lapsi elää ja on iloinen esikoululainen. Hanna ei selvinnyt, vaikka ennuste oli ollut ihan hyvä. Lassi teki runon Hannasta, mihin myöhemmin löytyi sävellys.

– Naisen kohdussa on uusi elämä kasvamassa, se on elämän symboli. Ja siellä, mistä se elämä saisi ensimmäisen ruokansa, niin on vastassa kuolema. Se on aika groteski kuva, Lassi pohtii.

Raamatussa kuolemaa kuvataan tunkeilijaksi, viimeiseksi viholliseksi, Jumalan kiroukseen kuuluvaksi ja  synnin palkaksi. Kuolema ei siis ole luonnollinen asia, eikä se ole ollut täällä aina. Kuolema ei kuulu Jumalan suunnittelemaan maailmaan, paratiisiin. Taivas on kuin paratiisi: siellä ei ole kipua, tuskaa tai kuolemaa.

Helvetti ei ole millään tavalla oikeutettu eikä luonnollinen paikka. Se on seurausta siitä, että ihminen on kapinassa. Kuoleman kanssa ei voi olla sujut, koska se on vihollinen. Toisen ihmisen muistoa voi kuitenkin kunnioittaa ja rakastaa, vaikka se toinen ei olisikaan siinä.

Lassi oli eräänä päivänä enonsa luona, kun hän näki Hannan kuolinilmoituksen.

Saiko Hanna taivaspaikan?

Ei ole yhtään varmaa onko Hanna taivaassa, Lassi ei tiennyt hänen sydämen tilasta.

– En ole varma olisinko halunnutkaan tietää. Hyvät uutiset olisi ollut kiva kuulla, mutta huonoja ei, Lassi kertoo.

Kun ensimmäinen esityserä eräästä näytelmästä loppui, Hanna antoi Lassille ihanan kortin, jossa luki: kiitos tarinan ja ryhmän koossa pitämisestä.

– Kun luen kortin sisäosaa, haluan jatkaa näyttelemistä. Minua koskettaa, kannustaa ja kehottaa roolityöhön se, että Hanna on aikanaan lähettänyt minut ryhmästään eteenpäin ”tuleviin rooleihin, teatterissa ja elämässä”.

Kipein kysymys varmasti on, että missä Hanna nyt on. Kuolinilmoituksia kuullessa tulee aina epätodellinen olo, tyhjiö jota ei kuuluisi olla. Kuoleman kanssa ei tarvitse ikinä olla ”okei”, vaikka tietysti pitää elää todellisuuden kanssa, jossa on kuolemaa. Kuolema on asia, jonka kuuluu pysäyttää ja mietityttää. Uskossa oleville on kuitenkin luvattu taivaspaikka Jumalan valtakunnasta.

Kuolema on asia, jonka kuuluu pysäyttää ja mietityttää. Uskossa oleville on kuitenkin luvattu taivaspaikka Jumalan valtakunnasta.

*nimi muutettu

Aiheeseen liittyvää: