Enemmän rakkautta, vähemmän suvaitsevaisuutta


Remo Ronkainen on pastori, poliitikko ja artisti. Toimiessaan kristittynä maallistuvan yhteiskunnan keskellä Remo uskoo, että kristityn tärkein ominaisuus on rakkaus.
Teksti Daniel Ebeling | Kuva Daniel Ebeling ja Remo Ronkaisen albumi
On sateinen perjantaiaamupäivä Suomen Turussa. Remo Ronkainen saapuu haastatteluun suoraan remonttihommien keskeltä, sillä muutto uuteen kotiin on edessä kahden päivän kuluttua. Vaikka remontointia Remo ei suureksi vahvuusalueekseen voikaan lukea, on homma sujunut varsin mallikkaasti isän ja appiukon avustuksessa. Intensiivistä työ tosin on: pirahtaapa haastattelun alkajaisiksi vielä puhelinkin peilikaappitarjouksen merkeissä.
Remo varttui yhteiskristillisesti suuntautuneessa helluntailaisperheessä, mitä hän pitää hyvin siunattuna kasvuympäristönä. Remo sai kasvaa uskoon, mutta usko uudistui ja tuli yhä omakohtaisemmaksi myöhäisessä teini-iässä.

– Silloin aloin itsekin oikeasti ajattelemaan, että Jeesuksen varaan haluan elämäni rakentaa.

Kirkkonummelta kotoisin oleva Remo on asunut Turussa vaimonsa Susannan kanssa naimisiinmenosta asti, siis 4 vuotta.

– Muutettiin Susannan opiskelujen perässä, ja alkuun vähän kyseenalaistin, että mitä mä täällä teen, kun kaikki kaverit ja elämä oli muualla. Mutta oon saanut täällä pappisvihkimyksen, työpaikan ja monia tuttuja. Kun kysyin Jumalalta, että miksi Turku, en saanut heti selvää vastausta, mutta ajan kanssa ollaan molemmat saatu kokea tämä tosi vahvasti Jumalan johdatukseksi.

Vaikuttamassa pappina ja poliitikkona

Nuorten ja nuorten aikuisten pastorina työskentelevä Remo koki pappiskutsumuksen armeijassa ollessaan.

– Olin jo hakenut opiskelemaan teologiaa älyllisestä kiinnostuksesta uskon ja tieteen välisiin kysymyksiin. Mutta erityinen kiinnostus juuri pappeuteen heräsi armeijassa varusmiespappina toimiessani, kun sain harjoitella käytännössä uskosta kertomista ihmisille, jotka tiesivät kristinuskosta huomattavan vähän.

Politiikkaan Remon taas veti yksinkertaisesti halu vaikuttaa yhteiskuntaan. Motivoijana on ollut myös kohta Jeremian kirjasta: ”Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.”

Politiikassaan Remo pitää esillä muun muassa nuorta päättäjyyttä, yrittäjyyteen kannustamista ja lähimmäisyhteiskuntaan pyrkimistä.

– Lähimmäisyhteiskunta liittyy vahvasti kristilliseen ajatteluun. On hyvä, että valtio ja kunnat auttavat yhteiskunnan jäseniä. Entistä enemmän lähimmäisyysajattelua tarvitaan silti myös naapurustossa, perheessä, paikallisissa järjestöissä ja seurakunnassa. Jeesus kutsui meitä rakastamaan lähimmäisiämme, ja on kauhistus, jos tämä tehtävä ulkoistetaan vain valtiolle.

”Kirkon haaste on välillä se, että se uudistuu ihan väärissä asioissa.”

Tervetuloa seurakuntaan

Tarkastellessaan seurakuntaa pastorin näkökulmasta Remo on pohtinut, millainen paikka seurakunnan tulisi pyrkiä olemaan.

– Tärkeää olisi, ettei vain julisteta, vaan myös ollaan, jutellaan ja kohdataan. Pastorina pyrinkin olemaan lähestyttävä ja viettämään aikaa ihmisten kanssa.

Ihmisten toivottaminen tervetulleeksi ja kotoisan tunnelman aikaansaaminen on kuitenkin aina yhteistyötä.

– Siihen ei pappi pysty yksin, vaan koko seurakunnan tulee olla sisäistänyt ajatusmaailma, että jokainen uusi ihminen toivotetaan tervetulleeksi ja pyritään vastaamaan hänen tarpeisiinsa.

Luovuttamattomalla paikalla on toki myös julistus ja Sanan esillä pitäminen, mikä johtaa Jeesuksen tuntemiseen.

– Kirkon haaste on välillä se, että se uudistuu ihan väärissä asioissa. Teologisesti liberaali ja käytännöllisesti konservatiivinen kirkko on täydellinen vastakohta sille, mitä sen pitäisi olla.

Toisaalta Remo joutuu toteamaan itsestäänkin, että hän luultavasti pikemmin epäonnistuu kuin onnistuu tavoitteessaan luotsata seurakuntaa kohti ideaalia. Se taas palauttaa muistamaan, että ihmisten uskoontulo ja seurakunnan rakentaminen ei loppujen lopuksi ole meistä kiinni, vaan se on Jumalan työtä.

”Tosiasia on se, että moni ei tunne meitä kristittyjä rakkaudesta.”

Kun yhteiskunta maallistuu

Kysymys kristittynä toimimisesta maallistuvan yhteiskunnan keskellä on Remolle poliitikkona hyvin tuttu. Hän muistelee eduskuntavaalipaneelia keväällä 2015 Kallion ilmaisutaidon lukiossa, jossa kysyttiin muun muassa kantaa avioliitto- ja transsukupuolikysymyksiin.

– Kyllähän siinä oli aika yksin kaikkien 250 oppilaan edessä. Ei se kivalta tuntunut, kun tuollainen joukko nauroi vastauksilleni.

Toisaalta Remo on myös saanut tunnustusta jopa hyvin eri lailla ajattelevilta ihmisiltä.

– Uskon, että ihmiset myös arvostavat tietynlaista suoraselkäisyyttä. On tärkeää pitää toiminnassa mukana järki ja sydän, kunnioittaa toisia ja perustella kantansa. Jos vain tunteettomasti latelee raamatunjakeita, saa kyllä henkisesti turpiinsa ihan syystäkin.

Remolle on ollut tärkeää myös miettiä, millaisen vaikutelman kristityistä hän antaa ulkopuolisille.

– Tosiasia on se, että moni ei tunne meitä kristittyjä rakkaudesta. Sen sijaan meidät tunnetaan tuomitsevaisuudesta ja siitä, että olemme omasta mielestämme oikeassa. Siinä on mennyt jotain pieleen. Vaikka joissakin asioissa erilaiset kannat nousevat väistämättä keskeisiksi, joudun silti itsekin kysymään itseltäni, lähentääkö politiikkani ihmisiä Kristukseen.

”Muistuta itsellesi, keneen me uskomme ja mitä hän on luvannut, että meille on vielä tulossa.”

Rakkautta vai marttyyriutta?

Vaikka ympäröivä maailma tuntuisi jumalattomalta, pitää Remo tärkeänä, ettemme kristittyinä alennu surkuttelemaan tilaamme.

– Nykyinen muutossuunta on oikeastaan paluuta kohti alkukirkon aikaa, jolloin yhteiskunta oli hyvinkin paljon kristinuskoa vastaan.

– Toisaalta on hyvä muistaa myös, että vaikka uskon tasolla nyky-yhteiskuntamme onkin luopunut kristinuskosta, on yhteiskunnallisissa rakenteissamme paljon kristillistä heikommista huolehtimista ja lähimmäisenrakkautta. Vaikkei se ketään pelastakaan, eivät asiat silti tältä kantilta ole ennen olleet mitenkään paremmin.

Marttyyriksi heittäytymisen sijasta Remo korostaa, että meitä kutsutaan rakkauteen, myös vihamiehiämme kohtaan.

– Eikä meidän tule vain suvaita vaan nimenomaan rakastaa heitä. Suvaitsevaisuus on ikään kuin ylhäältä alaspäin määriteltävää passiivista toisen sietämistä. Rakkaus puolestaan pistää kädet saveen tehdäkseen asioita toisen hyväksi.

Jos yhteiskunnan kehitys ahdistaa, muistuttaa Remo, että asiasta kannattaa jutella muiden uskovien kanssa.

– Pidä kiinni yhteydestä, rukouksesta ja Sanasta. Kuuntele virsi 600. Ja muistuta itsellesi, keneen me uskomme ja mitä hän on luvannut, että meille on vielä tulossa.

 

Lempiraamatunkohta

”Rakkaat lapset! Kirjoitan tämä teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.” (1. Joh. 2:1–2)

Pohditko, mitä Remo tekee laulajana? Tsekkaa Gospel x 2 -palstan juttu Nuotta-lehdestä 2/2017!

Kuka?

NIMI: Remo Ronkainen
IKÄ: 27
TOIMENKUVA: pastori, poliitikko ja laulaja
JOULU VAI PÄÄSIÄINEN: Teologisesti pääsiäinen, käytännön tasolla joulu
PERSOONA: Uudistusmielinen konservatiivi. Suurten linjojen mies, joka pitää itseään silti taipuvaisena perfektionismiin.

Lisää luettavaa