En voi aloittaa pysähtymättä


Olen tämän syksyn aikana saanut kokea suurempaa työpainetta kuin koskaan aikaisemmin. Stressin kasvaessa olen jäänyt jumiin selviytymistilaan – ajatukseen, että minun on taisteltava selviytyäkseni jokaisesta päivästä.

Tämä saattaa kuulostaa kuulostaa tutulta omalta kokemukselta tai lauseelta ystävän elämästä. Kaiken käytännön työn keskellä Jumala on osoittanut minulle, miten paljon ja negatiivisesti stressaaminen on vaikuttanut hengelliseen elämääni.

Stressi on ajanut minut pois Jumalan jalkojen juuresta, paikasta jossa saisin levätä ja josta saisin aloittaa jokaisen päivän alusta. Olen eksynyt epäluottamukseen ja harhaan, että minun työpanokseni ja osallistumiseni olisi välttämätöntä. Olen ajatellut, etten voi aloittaa mitään uutta tai päästä eteenpäin, ennen kuin olen saanut kaiken keskeneräisen valmiiksi. Toisin sanoen olen lähtenyt liikkeelle oman mieleni mukaisesti, enkä ole malttanut odottaa, milloin olisi Jumalan mielestä oikea aika.

Olen oppinut, ettei odottaminen tarkoita toimettomuutta. Jumala tekee aina työtään ja hän vaikuttaa meidän nukkuessamme. ”Ei hän väsy, ei hän nuku”, kuten Psalmissa (121:4) lauletaan.  Itse asiassa eteenpäin pääseminen ja uudelleen aloittaminen vaativat pysähtymistä. Joskus meidän täytyy vain odottaa ja antaa Jumalalle tilaa elämässämme tehdä asiat hänen suunnitelmiensa mukaan. Eteenpäin pääseminen voi vaatia paljon valmistelua ja silloin odottaminen on todella tärkeätä ja tarkoituksen mukaista, aktiivista toimintaa.

Tatu Kekkonen

468x60v4

Kirjoittaja työskentelee toimittajana lähetysjärjestö OM:ssä ja vapaa-ajallaan soittaa bassoa kls. bändissä. Lisää hänen ajatuksiaan voit lukea blogista kekkosetmenee.wordpress.com.
Olen oppinut, ettei odottaminen tarkoita toimettomuutta.

468x60v4