Kun ihminen kohtaa muutoksia, joutuu uskonelämä usein koetukselle. Seurakuntayhteyteni katkesi ja haluan saavuttaa sen uudelleen. Unohdin Jeesuksen, mutta Hän muistutti minua.
Muutin omilleni tammikuussa ja elämäni muuttui suuresti. Syksyllä täytin 18 vuotta ja olen nyt lain mukaan aikuinen, jonka seurauksena myös vastuuta on tullut. Asun lapsuuden kotipaikkakunnallani. Käyn kotona katsomassa pikkusiskoani, joka on vasta 5-vuotias ja muuta perhettä.
Muuttaessa seurakuntayhteys pääsi kuihtumaan. Jotenkin tielle eksyy aina jotain muuta, muka tärkeämpää. Usein olen suunnitellut meneväni nuorteniltaan, mutta sitten se aina “unohtuu”. Pääsiäisen aikaan mietin taas sitä, mitä Jeesus on tehnyt puolestani ja heräsin uskoon uudelleen. Vaikka oma elämä muuttuu, Jeesus ei hylkää tai unohda meitä! Kuuntelin muutamia kappaleita ja mietin elämääni. Miriamilla on paljon hyviä kappaleita, joista yksi taas kolahti ja tiivistää koko kolumnin: “Pidä mut nöyränä, että sisälläni kasvaa voisit, ja minä vähetä. Pidä mut köyhänä, että Sulta kaiken ottaa voisin ja suojassasi levätä. Jos mieleni on kukkuroillaan minua ja silmää miellyttää vain oma peilikuva, kuinka silloin voisin olla todistajana sille, että suurin kaikista on Jumala.” (Miriam – Aarre saviastioissa)
Tämä kappale kolahtaa joka kerta ja siinä on jotain mahtavaa. Haluaisin pysyä nöyränä ja luottaa aina Jumalaan ja siihen, että asiat eivät ole omissa käsissäni.
Haluan toivottaa kaikille Nuotan lukijoille hyvää kevättä ja lähestyvän kesän odotusta! Luotetaan Jumalaan ja siihen, että asiat tapahtuu Hänen tahtonsa mukaan.
Teksti: Roosa Ilomäki
Kuva: Okacolor Alajärvi