Ei se haittaa: Jumalan huumorintaju?

Ei se haittaa: Jumalan huumorintaju?

Vaellusripari on suosittu Vimpelissä. Poikavaltaisella leirillä on joskus vaikeaa olla tyttö. Murrosikäisten poikien ajatusmaailma oli hämmentävä etenkin, kun mietimme ensimmäisiä kertoja Jumalaa ja uskon asioita.

Viikon mittainen vaellusleiri yhdessä Lapin kansallispuistoista oli loppusuoralla. Oli viimeinen maastopäivä ja tunturin reunaa kävelivät enemmän tai vähemmän väsyneet nuoret vetäjien kanssa. Viikko luonnossa oli tehnyt tehtävänsä, joten suihku, sauna, normaali ruoka ja hyvät yöunet ennen kotimatkaa kelpaisivat varmasti kaikille.

 

Päivän vaellusta oli vielä jäljellä joitakin kilometrejä kun alkoi sataa rakeita ja räntää vuorotellen aivan vaakatasossa. Lapin sää on hyvin arvaamaton. Kukaan ei enään hyppinyt riemusta kun jäiset rakeet osuivat kasvoihin ja vastatuulessa tarvottiin tunturia ylös rinkat selässä. Leirin pojat olivat selvästikin olleet hereillä oppitunnilla, jolla puhuttiin rukouksesta. Pojat kysyivät epätoivoisina leirin toiselta vetäjältä, voisiko tämä rukoilla sateen loppumista. 

 

Vetäjä kannusti poikia rukoilemaan, vaikka yhdessä jos yksin tuntuu vaikealta. Isosena katselin hämmästyneenä vierestä, kuinka pojat laittoivat kädet ristiin siinä kävellessä ja pyysivät yhdessä Jumalalta, että Hän lopettaisi sateen ja antaisi hyvän sään loppumatkalle. Muistan aina tuolta leiriltä sen poikien hämmästyksen, kun sade lakkasi ja sää alkoi selkiintyä. Aurinkokin näyttäytyi pilvien väistyessä.

 

Pojat hehkuttivat meille isosille ja vetäjälle, että “hei me rukoiltiin Jumalalle ja sade lakkas, kuunteleeks se oikeasti meitä?” Minä voin ainakin vastata tähän, että kyllä kuuntelee! Jumala kyllä kuuntelee meitä. Meidän ei tarvitse edes rukoilla ääneen, mutta Hän kuulee kyllä. Rukous on puhetta Jumalan kanssa, vaikka me pyydämme asioita, Isä tietää tarpeemme meitä paremmin. Sää muuttui nopeasti entiselleen ja alkoi uudelleen sataa, pojat rukoilivat taas totisempina kuin aiemmin. He olivat ihmeissään ja kyselivät, että “oikeastiko Jumala tekee tämän?” Kerroin siinä pojille sitten, että ei Jumala ole tylsä, Hänellä on myös huumorintajua, mitä käytti ainakin siinä hetkessä. Se oli yksi hienoimpia hetkiä isosena kun sai pojat luottamaan edes hetkeksi Jumalan johdatukseen.

 

Oletko itse saanut rukousvastauksen johonkin pieneen tai isompaankin asiaan? Se tunne on joka kerta yhtä ihmeellinen, sanotaanhan Raamatussa näin “Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän” (Mark.11:24).  Myönnän, että välillä hämmästelen Jumalan antamia vastauksia yhtä ihmeissäni kuin pojat tuolla leirillä. Oli tuo sään selkeneminen sitten täysin luonnon ansioita tai Jumalan huumorintajua, mutta se hetki kokonaisuudessaan oli huvittava ja tuo hymyn huulille vielä näin jälkikäteenkin.

 

Teksti: Roosa Ilomäki

Kuva: mihtiander/123rf.com