Pastori Dan Weber harrastaa kestävyysurheilua, lukee kasoittain kirjoja kolmelle pienelle lapselleen ja uskoo, että kristinusko leviää edelleen samalla tavalla kuin varhaiskirkon aikaan: ihmiseltä ihmiselle.
Teksti: Elina Takala
Pastori Dan Weber vieraili marraskuussa ensimmäistä kertaa elämässään Suomessa. Yhdysvalloissa, Nebraskan osavaltiossa asuva Weber oli Maata Näkyvissä –festareilla pääpuhujana. Hän ei puhunut isolle nuorten joukolle ensimmäistä kertaa: esimerkiksi viime kesänä hän opetti Raamattua monta aamua peräkkäin kuudelletuhannelle nuorelle New Orleansissa järjestetyssä Missouri Synodi –kirkkokunnan nuortentapahtumassa.
Dan Weber on työskennellyt pappina valmistumisensa jälkeen myös Idahon osavaltiossa. Weberin nykyiseen King of Kings –kirkkoon kuuluu noin kaksituhatta seurakuntalaista. Isossa kirkossa työskentelee useita pastoreita. Weber keskittyy saarnaamiseen ja opettamiseen.
Hyvinä ja huonoina päivinä
Dan Weber vietti lapsuutensa St. Louisissa, Missourissa. Siellä sijaitsee Missouri Synodin seminaari, jossa koulutetaan kirkkokunnan pappeja. Lapsena Weber kävi kirkossa silloin tällöin. Missouri Synodin nuortentoiminnassa hän innostui Raamatun lukemisesta ja ryhtyi myöhemmin opiskelemaan papiksi.
Yhdysvallat on monien kirkkokuntien maa. Dan Weber on halunnut pysyä luterilaisessa kirkossa, johon hänen perheensä kuului.
Minulle luterilaisuudessa tärkeintä on jatkuva sitoutuminen Raamattuun. Jotkut kirkot Yhdysvalloissa ovat vesittäneet sanomansa. Niiden viesti on, että me uskomme mitä haluamme ja sinä voit uskoa, mitä sinä haluat. Arvostan sitä, että kirkkomme tähtäyspisteessä on Raamattu. Sakramenteissa, kasteessa ja ehtoollisessa, Jumala antaa meille konkreettiset lupaukset. Niistä saamme pitää kiinni ja iloita niistä. Hän antaa meille armonsa käsinkosketeltavin tavoin., Weber toteaa.
Mutta tästä kaikesta olen itsekin vakuuttunut, enkä sano sitä vain siksi, että olen luterilainen ja se on oikea vastaus.
Dan Weber puhuu sakramenttien antamasta rikkaasta lohdutuksesta ja toivosta. Se on hänestä erityisen tärkeää silloin, kun elämä on raskasta ja vaikeaa.
– Minut on kastettu, ja se oli Kristuksen työ. On minulla sitten hyvä tai huono päivä, se ei muuta sitä, mitä Jumala on tehnyt. Sakramenteissa armo tulee käsinkosketeltavaksi ja konkreettiseksi.
Olivian opetukset
Dan Weberillä ja hänen Charlotte-vaimollaan on kolme lasta: 6-, 4- ja 2-vuotiaat. Yksi hänen tehtävistään isänä on lukea lapsille kirjoja. ”Pienin lapsista istuu sylissä ja kaksi isompaa roikkuu olkapäillä”, Weber kuvailee. Tapaamisemme jälkeen hän lähtee kirjakauppaan ostamaan lapsilleen tuliaisiksi englanninkielisiä versioita Muumi-kirjoista.
Weber mainitsee Olivia-possusta kertovan kirjan. Siinä Olivia käy koko päivän äitinsä hermoille olemalla eri tavoin tottelematon. Nukkumaanmenoaikaan äiti sanoo Olivialle: ”Sinä kulutat voimani loppuun, mutta rakastan sinua kaikesta huolimatta. ”
Perheenisän perusviesti kuuljoilleen on samaan tapaan yksinkertainen: vaikka olet syntinen, Jumala on Jeesuksessa armollinen.
– En halua vähätellä sitä, kuinka paljon pahaa teen ja kuinka paha paikka maailma on. Mutta Jumala on suurempi. Hänen armonsa ei riipu siitä, että saan ensin elämäni järjestykseen, eikä siitäkään, että saan joskus myöhemmin elämäni järjestykseen. Tämä on minusta maailman vapauttavin viesti.
Mitä pastori sanoo?
Dan Weberin lempiaihe on se, että ihmisten pitäisi puhua toisilleen Jeesuksesta. Se on paras tapa viedä kristinuskon sanomaa eteenpäin.
– Amerikassa on tapana ajatella, että mikä on hyväksi sinulle on hyväksi sinulle. Minä keskityn omiin asioihini, Dan Weber kuvaa. Tämä asenne ei lisää intoa kutsua naapureita seurakuntaan.
Isojen kirkkokuntien kuten luterilaisten, episkopaalien ja presbyteerien jäsenmäärät ovat Yhdysvalloissa laskussa. Weber toteaa, että myös auktoriteetteja kohtaan tunnetaan kasvavaa epäluottamusta.
Joskus pastoreita kunnioitettiin, niitäkin, jotka eivät olleet oman seurakunnan pappeja. Jos vetosit johonkin, mitä seurakuntasi pastori oli sanonut, ystäväsi kuunteli. Nykyään ystävääsi ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä joku pastori ajattelee.
Weberin mielestä kirkkojen jäsenmäärien laskusuunnan voi pysäyttää ainoastaan paluu Raamattuun ja sen sanoman ottaminen vakavasti. Yhä harvempi ihminen kuulee evankeliumin ensimmäistä kertaa kirkossa. Hän kuulee sen toiselta kristityltä keskellä arkea.
– Vaikka on toki tärkeää ennen pitkää mennä kirkkoon, tulla kastetuksi ja käydä ehtoollisella, Weber huomauttaa.
Maitotölkin haku voi olla lähetystyötä
Dan Weber katsoo asioita amerikkalaisesta näkökulmasta. Silti hänen ajatuksensa pätevät yhtä hyvin eurooppalaisessa, jälkikristillisessä kulttuurissa.
– Amerikassa ajattelimme pitkään, että lähetystyöhän mennään Afrikkaan tai Intiaan. Nyt lähetystyö tapahtuu esimerkiksi kohtaamisissa postilaatikolla. Se, että haen kaupasta maitotölkin, on jo lyhyt lähetysmatka. Joka kerta kun olet ihmisten kanssa lähellä tai kaukana, Jumalan valtakunta on siinä.
Weberin mukaan moni amerikkalainen kristitty haikailee takaisin yhtenäiskulttuuriin, jossa koulussa rukoiltiin, kristinusko vaikutti enemmän lainsäädäntöön ja sillä oli muutenkin merkittävä rooli yhteiskunnassa.
Minä en osaa kaivata vanhoja hyviä aikoja, koska en ole elänyt niitä. Olen tottunut siihen, ettei koulussa rukoilla ja että ystäväni eivät ole kristittyjä. Kristittyjen tärkein tavoite on puhua ihmisille Jeesuksesta. Ajattelen, että me luterilaiset osaamme kääntää aiheen kuin aiheen Jeesukseen. Ei siten, että pakottaisimme ja manipuloisimme ihmisiä. Mutta Jeesus on kaiken sydän ja keskus.
Amerikassa kristityt ovat perinteisesti pyrkineet vaikuttamaan voimakkaasti lainsäädäntöön, muuttamaan esimerkiksi aborttiin liittyvän lain vuodelta 1973. Dan Weber suree sitä, että samalla ihmisten kohtaaminen on jäänyt varjoon. Yksittäiset kristityt ja paikallisseurakunnat ovat avainasemassa ihmisten rakastamisessa yksilöinä.
Eikä niin, että heidän kohtaamisensa tarjoaa mahdollisuuden ottaa kantaa johonkin kiistakysymykseen.
– Paljon enemmän olisi viimeksi kuluneiden neljänkymmenen vuoden aikana voitu tehdä niiden tyttöjen tukemiseksi, jotka ovat tulleet teini-ikäisinä raskaaksi. Tai tukemaan poikia kasvamaan miehiksi, jotka eivät saata tyttöjä ja naisia raskaaksi avioliiton ulkopuolella.
Weber näkee, että kulttuuri ei muutu lainsäädäntöä muuttamalla vaan niin, että ihmiset löytävät Jeesuksen. Kun ihmiset muuttuvat, myös suhtautuminen erilaisiin sosiaalisiin kysymyksiin voi muuttua.
– Tuomioistuimet eivät voi tehdä Amerikasta kristittyä maata. Mutta jos voimme auttaa useampia ihmisiä tulemaan Kristuksen luo ja kastetuiksi, kristittyjä on enemmän. Ja niin kulttuurikin voi tulla kristillisemmäksi, Dan Weber toteaa.
Pyhä keskustelu
Dan Weber katsahtaa ikkunasta ulos ja kysyy, onko ikkunalasissa harmaa värikalvo. Vai voiko Helsingissä alkaa hämärtyä puoli kolmelta iltapäivällä?
Weber toteaa, että epäilykset ja epäusko ovat hänelle jokapäiväisiä.
Siksi minun täytyy mennä kirkkoon ja siksi tarvitsen Raamattua. Kun en lue sitä enkä tapaa toisia kristittyjä, kamppailen eniten epäilysten kanssa.
Weberille rakas Raamatun kohta on Markuksen evankeliumissa. Siinä isä vie poikansa Jeesuksen parannettavaksi ja sanoo Jeesukselle: ”Minä uskon, auta minua epäuskossani.”
Usko ja epäusko eivät ole ristiriidassa keskenään. Myös psalmeissa usko ja epäusko vaihtelevat niin, että tuntuu, kuin olisi vuoristoradalla. Psalmin kirjoittaja ylistää Jumalaa ja seuraavassa jakeessa valittaa, että Jumala on hylännyt hänet.
Psalmien sanojen avulla voin ilmaista omia tuskiani ja rukoilla psalmien sanoilla Jumalaa. Käyn Jumalan kanssa eräänlaista pyhää keskustelua, jonka hän on aloittanut ja johon hän on antanut minulle sanat. Psalmeissa Jumalalle puhutaan yllättävän voimakkaasti, jopa aggressiivisesti. Psalmit opettavat meitä puhumaan Jumalalle suoraan ja tuomaan esiin epätoivomme ja epäilyksemme.
Taannoin Dan Weberin kuusivuotias tytär kysyi häneltä jotakin. Isä vastasi: ”En tiedä, mutta tämän asian minä tiedän.”
– Vaatii rohkeutta sanoa jollekin, ettei minulla ole kaikkeen vastauksia. Mutta siihen voi jatkaa, että jutellaan tästä lisää! Toivoisin, että enemmän kuin puhumme sosiaalisessa mediassa, kohtaisimme ihmisiä kahvikupin äärellä. Ja kohtaisimme myös ne vaikeat kysymykset.
Hengittäkää rauhallisesti!
Mitä vahvasti republikaanisella alueella Nebraskassa asuva Dan Weber ajattelee Amerikan presidentinvaaleista? Weber toteaa olevansa erittäin kiitollinen siitä, että Yhdysvalloissa on demokraattinen järjestelmä. Kongressi säätää lait, presidentti allekirjoittaa ne. Korkein oikeus valvoo, että lait ovat perustuslain mukaisia.
Kaikki kolme toimivat yhdessä. Uusi presidentti ei tule olemaan diktaattori tai tsaari.
Weber kertoo, että presidentinvaali oli monille hänen seurakuntalaisilleen hyvin ahdistava asia. Moni ajatteli, riippuen siitä kumpaa ehdokasta hän kannatti, että toisen ehdokkaan valitseminen merkitsisi lähes maailmanloppua.
Saarnasin vaalien aikaan psalmista kaksi, jossa kirjoitetaan siitä, miten kansat raivoavat. Puhuin siitä, että Jumala ei ole huolissaan. Vaalit on tärkeä asia, mutta Jumala hallitsee. Jeesus on edelleen kuningas. ”Hengittäkää rauhallisesti, me selviämme tästä.”
Pastori on tottunut tarkkailemaan myös omaa sykettään. Hän harrastaa kestävyysurheilua.
Olen pelannut jääkiekkoa koko elämäni. Yläkoulussa aloitin maastojuoksun ja yliopistossa aloin juosta puolimaratoneja.
Weber innostui ensimmäisessä työpaikassaan Idahossa triathloneista, joihin kuuluu sekä juoksua, uintia että pyöräilyä. Hän on osallistunut Ironman- eli suomalaisittain Teräsmies-kilpailuun kaksi kertaa. Dan Weber nauttii myös lukemisesta. Viimeksi hän luki Bo Giertzin Kalliopohjan.