Bulgariassa ei tarvitse evankelioida kuin Duracell-pupu

Bulgariassa ei tarvitse evankelioida kuin Duracell-pupu

Viisihenkinen Haveristen perhe laittoi elämänsä likoon antaessaan Jumalan johdattaa heitä tahtonsa mukaan. Jumalan johdatus ja tahto on vienyt nyt perheen jo kolmeksi vuodeksi Bulgariaan lähetystyöhön. 

Uskovaisen perheen kasvattamalle Jounille Raamatun käskyt ja lupaukset viedä ilosanoma kaikkeen maailmaan ovat olleet selviä. Kuitenkaan kutsu olla Jumalan sanan viejänä ei ole ollut aina helpoin ja yksinkertaisin valinta. 

– Tuntui aivan hullunkuriselta, että me olisimme lähetystyössä. Niilo oli vasta puolivuotias, kun olimme lähetyskurssilla ja perhe-elämä Suomessakin olisi haaste, saati ulkomailla, vaimo Jonna muistelee lähetystyön alkuaikoja. 

Haasteita toi myös Jounin kokemus kielitaidon puutteesta sekä työkentän kaksikielisyys. Jouni kouluttautui nuorena nuorisotyöntekijäksi ja teki sitä työtä Suomessa. Lähetyskutsun vahvistuttua ja Bulgariaan muutettuaan hän jatkoi työtänsä paikallisessa seurakunnassa Turkin vähemmistökansan parissa. Seurakuntatyö on hyvin monipuolista, ja siinä pääsee mukaan ihmisten elämään konkreettisesti. 

Sanannälkää

Jumalan työ menee eteenpäin paikallisessa seurakunnassa myös paikallisten ihmisten kautta. Moni nuori on tullut seurakuntaan toisten nuorten kutsumana. Ihmisillä on sanannälkää, ja jumalanpalveluksissakin on tyypillistä nähdä suuri joukko nuoria ja vanhempia yhdessä.

Jumalan kutsumiset ja työ ovat yllättäneet useasti Jonnan ja Jounin. Henkilöt, jotka aiemmin ovat olleet Jumalan pilkkaajia, ateisteja tai hyvin uskonnollisia muslimeja, ovatkin kääntyneet kristityiksi. 

– On ollut vapauttavaa ja ihanaa oppia enemmän armosta ja että oma pelastus ja oma työ ovat täysin armosta. Ei tarvitse olla mikään evankeliointia tekevä Duracell-pupu. Jumala itse muovaa ihmisten sydämiä ja kutsuu heitä. Tärkeintä on olla siinä pienellä paikalla, minkä Jumala antaa, Jonna kertoo. 

Seurakunnan jatkajia

Haverisille on lähetystyössä tärkeää ajatella kokonaisuutta. Köyhässä Bulgariassa ihmiset kärsivät paljon puutetta ja vaivaa, jolloin on huolehdittava myös ihmisten sosiaalisista tarpeista. 

– Paikallisten elämäntilanne on tosi eri. Kaikki tarvitsivat apua. On lääkkeitä, ruokaa, laskuja, muttei rahaa tai töitä. On iso haaste, kuinka auttaa pidemmälle kuin vain tämän hetken tarpeeseen tai niin, että he voisivat itse auttaa itseään. Seurakuntatyössä on myös ajateltava resursseja. Evankeliointikin on tehtävä vastuullisesti, siten että uusille kristityille olisi myös kasvupaikka seurakunnassa.

Tulevaisuuteen Haveriset katsovat positiivisesti. Työtä jatketaan Bulgariassa niin kauan, kuin Jumala heidän haluaa siellä olevan ja se on mahdollista koko perheellä.

– Hienointa on nähdä eturivistä Jumalan töitä ja olla suuressa mukana. Saadaan olla Jumalan käytössä ja iloita siitä, Jouni tiivistää.

Rukoillaan, että paikalliseen seurakuntaan saataisiin lisää yksilöitä, jotka haluaisivat opettaa ja hankkia teologista koulutusta. Rukoillaan, että kaikki nuoret löytäisivät oman paikkansa lähetystyössä ja Jumala näyttäisi heille heidän paikkansa. 

Teksti: Eveliina Rissanen

Kuvat: Jouni Haverisen kotialbumi