Armoa!

Armoa!

Onko syntipukki sinulle tuttu? Se on semmoinen olio, joita ei pitäisi olla näkyvissä ollenkaan, mutta joita tuntuu vilisevän meidän ihmisten puheissa. Sellaisia asustaa ainakin kouluissa, työpaikoilla, harrastuspiireissä, taloyhtiöissä, suvuissa ja monissa muissa paikoissa… On niin helppo nähdä vikoja ja puutteita toisissa. On niin helppo kadehtia toisten omaisuutta, lahjakkuutta, taitoja. On niin helppo puhua toisista pahaa. Jokaisen meistä on niin helppo olla syntipukin etsijä.

Tekisi hyvää vilkaista peiliin usein, jopa monta kertaa päivässä. Eikä vain sitä, onko tukka hyvin, vaan olisi hyvä katsoa, millainen ihminen sieltä kurkistaa. Ja jos suostuu oikein tarkasti katsomaan, näkee sellaista, mistä ei pidä. Peilistä katsoo vastaan semmoinen samanlainen viallinen ja puutteellinen kuin ne, joita itse nenänvarttani pitkin katselen. Toisten käyttäytymistä on helppo arvostella ja tuomita. Heidän virheitään on niin helppo huomata, vaikka omissakin riittäisi työmaata.

Kun Jumala katselee ihmistä, hän näkee kyllä, millainen ihminen on. Hän näkee kaiken puutteellisuuden, rikkinäisyyden, vihan, kateuden, katkeruuden; aivan kaiken hän näkee. Siitä huolimatta Jumala katselee ihmistä rakastavin silmin. Jokainen ihminen on hänelle samanarvoinen ja yksilö. Ja ennen kaikkea jokainen on Jumalan armoa tarvitseva, hänen tahtoaan rikkova. Aina uudelleen ja uudelleen jokainen meistä tekee väärin, ajattelee pahoja ajatuksia, tekee laiminlyöntejä. Ja aina uudelleen ja uudelleen Jumala rakastaa ja antaa anteeksi. Hän on armollinen Jumala. Armo on ansiotonta rakkautta meidän osaksemme.

Kun saa anteeksi, on kevyt olo. Kun on armahdettu, se synnyttää iloa. Armosta iloitseva ihminen näkee maailmassa toivoa ja haluaa kertoa siitä toisille. Jos elämän matkalla ovat matkakumppaneina armo, ilo ja toivo, on matkanteko helpompaa ja hauskempaa itselle ja kanssamatkaajille. Eikä niitä syntipukkejakaan silloin näy niin paljon.

Kaikki saavat tulla
armoa omistamaan.
Mitä syntiä ollut on sulla,
se anteeksi nyt annetaan.

468x60v4

Kaikki saavat löytää
avun ja pelastuksen,
sillä lähellä Jumalan pöytää
tasavertainen on jokainen.

Kaikki saavat jatkaa
kulkuaan nyt iloiten.
Herra kanssamme käy samaa matkaa.
Hän oppaamme on ikuinen.”

-Anna-Mari Kaskinen- 

Julkaistu Nuotassa 9/2009

468x60v2